valtimoverkon

Valtimoverkko tarkoittaa kaikkien valtimoiden ja niiden haarojen muodostamaa verenkiertoa, joka kuljettaa hapekasta verta sydämestä elimistöön. Systemaattisessa verenkierrossa suuret ja keskisuuret valtimot johtavat verta kehon elimiin, kun taas keuhkovaltimoiden verkosto vie verta keuhkokudokseen hapettumaan. Valtimoverkko kattaa sekä suuria, joustavia aortan ja sen päähaaroja että pienempiä lihasvaltimoita ja arterioleja, jotka säätelevät veren virtausta ja verenpainetta.

Rakenne ja toiminta: Valtimoverkko alkaa paloina aortasta, josta verenkierto haarautuu haaroittuvien valtimoiden kautta yhä pienemmille suonille. Endoteelipinnoite suonien sisäpinnalla sekä tunica mediaa muodostava sileälihasvaste mahdollistavat verenpaineen säätelyn ja verenvirran kohtalaisen nopean reitin. Arteriolit toimivat veren-välimittana ennen kapillaariverkostoa ja säätelevät vastuskerrointa, mikä vaikuttaa verenpaineeseen ja kudosten perfuusionopeuteen. Autoregulointi ja neurohumoraalinen kontrolli (esim. sympaattinen hermosto, renin-angiotensiinijärjestelmä) mahdollistavat verenkierroksen sopeutumisen kudosten tarpeisiin.

Kliininen merkitys ja kehitys: Valtimoverkon muutokset liittyvät moniin sairauksiin, kuten verenpainetautiin, ateroskleroosiin ja aneurysmiin, sekä alaraajojen perifeeriseen valtimotiehouteen (PAD). Valtimoiden jäykistyminen ja tulppien muodostuminen voivat heikentää kudosten verenkiertoa ja lisätä sydän- ja aivohäiriöiden riskejä. Kehittäminen ja kehittyminen eli angiogeneesi sekä verisuoniston uudistuminen ovat keskeisiä sekä sikiöaikana että aikuisuudessa, erityisesti vammojen ja kroonisten sairauksien yhteydessä. Diagnostiikassa käytetään mm. verenkierron kuvantamista, doppler-ultraäänitutkimuksia ja angiografiaa.