neurohumoraalinen

Neurohumoraalinen säätely viittaa hermoston ja endokriinisen järjestelmän väliseen yhteistoimintaan, jossa neuronit voivat välittää signaaleja sekä sähköisesti että vapauttamalla hormoneja. Endokriiniset rauhaset voivat reagoida hermostollisiin ärsykkeisiin ja siirtää viestejä verenkiertoon, jolloin koko keho reagoi kohdennetusti ja usein pitkäkestoisesti. Tämä järjestelmä yhdistää nopean hermosäätelyn kehittyneisiin ja tarkasti aikataulutettuihin hormonaalisiin vasteisiin.

Mekanismit perustuvat usein hypotalamuksen ja aivolisäkehätteen vuorovaikutukseen. Hypotalamus erittää vapauttavia ja inhiboivia hormoneja, jotka vaikuttavat aivolisäkkeen etuosaan (adenohypophysis) ja säätelevät sen hormonielineruokia. Lisäksi hypotalamuksen neuronit syntetisoivat neurohormoneja, kuten vasopressiinia (ADH) ja oksitosiinia, joita varastoidaan ja vapautetaan aivolisäkkeen takaosasta (neurohypophysis). Endokriiniset rauhaset, kuten lisämunuainen, voivat puolestaan reagoida hermoston ohjaukseen vapauttamalla hormoneja verenkiertoon lisäten vasteita koko elimistölle.

Esimerkkejä neurohumoraalisesta säätelystä ovat oksitosiini ja vasopressiini hypotalamuksesta, jotka vaikuttavat kohdun supisteluun, maidon eritykseen ja veden tasapainoon; sekä lisämunuaisen ydin, joka vapauttaa paineen ja stressin vasteena adrenaliinia ja noradrenaliinia. Neurohumoraalinen säätely on keskeinen mekanismi homeostasian ylläpitämisessä sekä normaalissa kehityksessä että stressi- ja energiankulutuksen, sydän- ja verenkiertotoiminnan sekä veden ja suolan tasapainon ohjaamisessa. Häiriöt neurohumoraalisessa säätelyssä voivat liittyä diabetes insipidiin, endokriinisiin häiriöihin ja sydämen tai verenpaineen säätelemiseen liittyviin sairauksiin.