verenkiertotoiminnan

Verenkiertotoiminta tarkoittaa verenkierron ylläpitämistä kehossa siten, että veri toimittaa kudoksiin happea ja ravinteita sekä poistaa hiilidioksidia ja metabolisia jätteitä. Se liittyy myös kehon lämpötilan säätelyyn, immuunijärjestelmän toimintaan sekä aineenvaihdunnan tasapainon ylläpitoon.

Verenkiertojärjestelmä koostuu sydämestä, verisuonista ja verestä. Sydän toimii neljällä kammiolla ja eteisellä pumppuna, josta oikea puoli vie veren keuhkoihin hapen saamiseksi ja vasen puoli jaetaan hapekkaan veren kehon kudoksille. Verenkierrossa erottuvat keuhkoverenkierto (pieni verenkierto) ja systeeminen verenkierto (suuri verenkierto). Veressä on punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita ja plasmaa, jotka yhdessä mahdollistavat hapen kuljetuksen, puolustusreaktiot sekä hyytymisen.

Verenkierto jakautuu periaatteessa kahteen kiertokuntaan: keuhkoihin suuntautuva hapenotto ja veren palaaminen sydämeen sekä kehon kudoksiin suuntautuva hapettumaton veren kierto. Verenpaine ja veren virta seuraavat verenkierron resistansseja sekä sydämen pumppaustehoa. Minuuttituloksella (CO) tarkoitetaan sydämen lyöntitiheyden (HR) ja iskutilavuuden (SV) tuloa: CO = HR × SV.

Verenkierron säätely tapahtuu autonomisen hermoston, paine- ja kemoreseptoreiden sekä hormonaalisen järjestelmän kautta. Aortan ja kaulavaltimoiden paineaistimet sekä kemoreseptorit vaikuttavat sydämen sykkeeseen ja verisuonten säätöön. Endoteeli vapauttaa verenkiertoa moderoivia aineita, kuten NO:ta ja endoteliiniä, jotka muovaavat verisuonten vastusta ja verenvirtaa.

Kaikissa verenkierron osissa tapahtuu ainevaihtoa kapillaarisissa hiussuonissa: happea ja CO2:n sekä muiden aineiden diffuusio kudosten ja veren välillä. Verenkiertohäiriöt, kuten hyoptensio, ahtautumat tai sydämen vajaatoiminta, voivat heikentää kudosten verenkiertoa ja aineiden vaihtoa.