puolustusreaktiot

Puolustusreaktiot ovat elintoimintojen vasteita, joiden tarkoituksena on suojella organismeja haitallisilta Uhkilta kuten bakteereilta, viruksilta, vaurioilta ja vieraalta aineelta. Niitä voidaan tarkastella kahdella päätasolla: ei-spesifiset (inimmuniteetin eli imu- ei-spesifiset) ja spesifiset puolustusreaktiot. Ei-spesifiset puolustusreaktiot ovat yleisiä ja nopeita, eikä niillä ole muistia. Ne muodostuvat fyysisistä ja kemiallisista esteistä (esim. iho ja limakalvot, maitosnesteet, ph-tasot), fagosytoosista (esim. neutrofiilit ja makrofagit, jotka kuljettavat ja tuhoavat uhkia), tulehduksesta sekä systeemisestä kuumeesta, joka voi tehostaa taudinaiheuttajien vastaa.

Spesifiset puolustusreaktiot kehittyvät, kun immuunijärjestelmä kohtaa vieraita aineita (antigeene). Tämän adaptiivisen vastauksen keskeisiä soluryhmiä ovat B- ja T-lymfosyytit. B-solut tuottavat vasta-aineita, jotka sitoutuvat antigeeneihin ja neutraloivat taudinaiheuttajia. T-solut voivat tappaa infekoituneita soluja tai ohjata muita immuunisoluja. Spesifinen puolustus rakentuu vähitellen muistisolujen avulla, mikä antaa nopeamman ja voimakkaamman vasteen, jos sama uhka kohtataan uudelleen. Antigeenien esittely dendriittisissä soluissa on keskeistä vasteen käynnistämisessä.

Puolustusreaktioihin liittyy myös immunologinen tasapaino. Liialliset reaktiot voivat aiheuttaa allergioita tai autoimmuunisairauksia, kun puolustuselimistö vastaa liikaa tai hyökkää omiin kudoksiin. Immuniteetin heikkeneminen johtaa puolustuskyvyn heikentymiseen. Rokotteet hyödyntävät muistin kehittymistä vahvistamalla spesifistä puolustusta.