kuumeesta

Kuumeesta tarkoitetaan tilapäistä kehon lämpötilan nousua normaalia korkeammaksi. Yleisesti normaaliksi pidetään noin 36,5–37,5 °C, ja kuume määritellään usein 38 °C tai korkeammaksi mittausmenetelmästä riippuen. Lapsilla rajat voivat hieman poiketa.

Suurimmat syyt kuumeelle ovat infektioihin liittyvät, erityisesti virukset ja bakteerit. Kuume voi liittyä hengitystieinfektioihin, vatsatautiin tai muihin tulehduksellisiin tiloihin. Vähemmän yleisiä ovat lääkkeisiin liittyvät kuumeet, autoimmuunisairaudet sekä harvinaisemmat sairaudet. Kuume on usein osa kehon immuunivasteen reaktiota.

Oireisiin kuuluvat usein hikoilu, vilunväristykset, väsymys, päänsärky sekä lihaskipu. Lämpötilaa voi mitata useilla tavoilla (suun, peräaukon tai korvan kautta), ja mittauspaikalla on merkitystä arvoon. Tarvittaessa lääkäri voi tehdä verikokeita, virtsatutkimuksen tai kuvatutkimuksia syyn selvittämiseksi.

Hoito: Useimmissa tapauksissa kuumeen hoito keskittyy oireiden lievittämiseen ja nesteytykseen. Lepo sekä tarvittaessa tulehduskipulääkkeet, kuten paracetamoli tai ibuprofeeni, voivat helpottaa oloa. Lasten kohdalla on noudatettava annostusohjeita; aspiriinin käyttö alle 18-vuotiailla ei yleensä suositella.

Kun hakeutua hoitoon: Hakeudu terveydenhuoltoon, jos kuume on korkea (esim. yli 39 °C), jatkuu useita päiviä tai siihen liittyy hengenahdistusta, voimakasta nestehukkaa, sekavuutta tai rintakipua. Alle 3 kuukauden ikäisillä kuume vaatii aina välitöntä arviota.

Ennuste ja ehkäisy: Useimmat kuumeet ovat lieviä ja paranevat itsestään, kun perussyy hoidetaan. Ehkäisyyn kuuluvat rokotukset, hyvä hygienia ja tartuntatautien leviämisen ehkäisy.