hiussuonissa

Hiussuonissa viitataan verisuoniston pienimpiin verisuoniin, joiden seinämä ja mikropiiri vastaavat keskeisesti kudosten ja verenkierron välistä aineiden vaihtoa. Hiussuonten pinta muodostaa laajan, tiheän mikrovaskulaarisen verkoston, joka yhdistää pieniä laskimo- ja valtimovälikäytäväkseksi. Niiden toiminta on ratkaisevaa hapen, hiilidioksidin sekä ravinteiden ja jäteaineiden siirrossa solujen ja veren välillä.

Rakenne: Hiussuonten seinämä koostuu yhdestä endoteelisolukerroksesta ja ohuesta basaalikalvosta. Joissakin kapillaareissa on perisyyttejä, jotka tukevat solujen rakennetta ja vaikuttavat läpäisevyyteen. Kapillaarien läpimitta on noin 5–10 mikrometriä, jolloin punasoluilla on usein mahdollisuus kulkea yksitellen ja muuttaa muotoaan.

Tyypit: Kolme päätyyppiä erottuu toisistaan toiminnallisesti. Jatkuvat kapillaarit ovat yleisiä lihaksissa ja aivoissa; fenestroidut kapillaarit esiintyvät munuaisissa ja ruoansulatuskanavassa ja osoittavat suurempaa läpäisevyyttä; sinusoidaaliset kapillaarit löytyvät maksassa, perna/luuydissä ja niissä on enemmän tilaa suuremmille molekyyleille.

Vaihtomekanismit: Aineiden siirtäminen perustuu diffuusioon, filtraatioon- ja reabsortioon sekä vesikulaariseen transportiin. Starlingin voimien mukaan hydrostaattinen paine ja onkotinen paine ohjaavat nesteiden liikettä kapillaarirajan yli.

Kliininen merkitys: Hiussuoniverkoston toiminnan häiriöt voivat johtaa turvotuksiin ja heikentyneeseen kudosten verensaantiin. Sairaudissa, kuten diabetes ja tulehdukset, hiussuonien läpäisevyys voi muuttua ja vaikuttaa hoitojen tehokkuuteen sekä kudosten uusiutumiseen. Hiussuonissa tapahtuva aineiden vaihtokapasiteetti on keskeinen osa kudosten metaboliaa ja lääkkeiden jakautumista.