hiussuonien

Hiussuonet ovat verenkiertoelimistön pienimpiä verisuonia, jotka yhdistävät arteriolien pienimmät haarat venulien alkuun. Seinämä on erittäin ohut ja koostuu pääasiassa endoteelisolu-kerroksesta sekä sen alla olevasta basalikalvosta; joissakin kudoksissa endoteelin ympärillä voi olla perisyyttejä. Tämän yksinkertaisen rakenteen ansiosta hiussuonet mahdollistavat tehokkaan aineiden vaihtumisen veren ja kudosten välillä sekä nopean kaasujen, kuten hapen ja hiilidioksidin, siirron.

Rakenne ja tyypit: Hiussuonet voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin: jatkuviin kapillaarisiin (jatkuvat kapillaarit), fenestroituisiin kapillaarisiin ja sinusoideihin. Jatkuvat kapillaarit löytyvät yleisesti lihaksista, keuhkoista ja aivoista; fenestroituja kapillaaria esiintyy paljon munuaisissa ja ohutsuolen limakalvolla, joissa endoteelin läpäisevyys on suurempi; sinusoideja taas nähdään maksassa, pernassa ja luuytimessä, joissa kapillaariseinämä on erittäin erisuuntainen ja läpäisevyys suurin.

Toiminta: Hiussuonet mahdollistavat kaasujen, ravinteiden ja jätetuotteiden vaihtumisen veren ja kudosten välillä. Diffuusio endoteelin sekä basalikalvon läpi on keskeinen mekanismi, ja joissain kudoksissa tapahtuu myös transsytoosia. Punasolut kulkevat kapillaarin läpi usein yhdellä rivillä. Paikallinen verenkierron säätely riippuu kudosten tarpeista sekä endoteelin vapauttamista ja vastaanottamista signaloinneista, kuten typenoksidista (NO).

Merkitys: Hiussuonet muodostavat mikroverenkierron keskeisen osan ja mahdollistavat kudosten normaalin ainevaihdon sekä hapenkuljetuksen ja jätteenpoiston. Poikkeavuudet hiussuonissa voivat liittyä diabetes mellituksen mikroangiopatiaan, tulehduksiin sekä aivojen ja maksan verenkierron erityispiirteisiin.