yhteistoimintaan

Yhteistoiminta tarkoittaa kahden tai useamman toimijan välistä menettelyä, jossa osapuolet osallistuvat yhteisten tavoitteiden suunnitteluun, päätöksentekoon ja toimenpiteiden toteuttamiseen. Yhteistoiminta rakentuu vuoropuhelulle, tiedon jakamiselle sekä vastuiden ja riskien jakamiselle. Siinä painopiste on tasavertaisessa vaikuttamisessa eikä pelkässä koordinoinnissa.

Termi muodostuu sanoista "yhteinen" ja "toiminta". Suomessa yhteistoiminta on keskeinen käsite sekä työelämässä että julkisen hallinnon kontekstissa, ja sitä voidaan tukea sopimuksilla, työ- ja kehittämisprosesseilla sekä erilaisilla neuvottelu- tai ohjauselimillä.

Käyttöyhteydet: työelämässä sekä työnantajan että työntekijöiden edustajat voivat osallistua muutostilanteisiin, henkilöstöjohtamiseen ja toiminnan kehittämiseen; kunnallisissa ja alueellisissa hankkeissa sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä; kansainvälisissä hankkeissa ja EU-projekteissa.

Menetelmät ja periaatteet: avoin kommunikaatio, läpinäkyvyys, luottamus, yhteinen päätöksenteko sekä selkeät toimintatavat ja aikataulut. Yhteistoiminnan käytäntöjä voivat olla neuvottelukunnat, työpaikkaraadit, säännölliset tiedonvaihto-tilaisuudet sekä kirjalliset sopimukset prosesseista. Haasteita voivat olla epätasapaino osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien välillä sekä aika- ja resurssikysymykset.

Hyödyt ja riskit: parempi legitimiteetti päätöksenteossa, sujuvammat toteutukset sekä parempi lopputulos yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Riskit liittyvät tahtotilojen epätasapainoon, hitaaseen päätöksentekoon ja luottamuksen rakentamisen haasteisiin sekä erimielisyyksien hallintaan. Yhteistoimintaa voidaan vahvistaa koulutuksella, selkein säännöin ja jatkuvalla seurannalla.