valikoitumisen

Valikoituminen on biologiassa keskeinen evoluutioprosessi, jossa periytyvillä ominaisuuksilla on eriytyvä vaikutus yksilöiden selviytymiseen ja lisääntymiseen. Tämän seurauksena alleeleiden tai ominaisuuksien yleisyys populaatiossa muuttuu sukupolvien kuluessa.

Prosessi edellyttää muutamia perusasioita: vaihtelua ominaisuuksissa, periytyvyyttä näille ominaisuuksille sekä erilaista menestystä ympäristössä. Aikaa tarvitaan, jotta fenotyypit ja niihin liittyvät alleelit voivat yleistyä tai kadota populaatiossa.

Valikoitumisen muotoja ovat muun muassa suuntautuva valikoituminen, jossa tietyt ominaisuudet antavat edun ja populaatio siirtyy kohti äärimuotoja; stabiloiva (vakauttava) valikoituminen, jossa keskimääräiset ominaisuudet menestyvät paremmin kuin ääripäät; sekä hajottava (disruptiivinen) valikoituminen, jossa ääripäät menestyvät paremmin kuin keskivertomuodot. Luonnonvalinta kuvaa luonnossa tapahtuvaa valikoitumista, ja keinovalinta tarkoittaa ihmisen toiminnan aiheuttamaa valintaa esimerkiksi kasvatuksessa.

Esimerkkejä valikoitumisesta ovat antibioottiresistenssi bakteereissa, mikä johtaa vastustuskykyisten kantojen yleistymiseen; sekä ekologisesti vaikuttavat muutokset, kuten Darwinin lintujen nokkien koon ja muodon vaihtelut Galapagossaarilla. Teollisen melanismin ilmentymiä on havaittu teollistuneilla alueilla tummien muunnosten yleistyessä.

Valikoituminen on keskeinen evoluution mekanismi, mutta ei ainoa. Geneettinen drift, geenivirta ja mutaatiot vaikuttavat yhdessä muokatessaan populaatioiden geneettistä rakennetta. Historiallisesti Darwin ja Alfred Russel Wallace esittivät valikoitumisen perustana evoluution selitystä, ja moderni synteesi yhdisti tämän ilmiön gensetiikkaan ja populaatiotieteeseen.