Valikoituminen

Valikoituminen, usein nimellä luonnonvalinta, on evoluutiobiologiassa keskeinen mekanismi, jonka seurauksena perinnöllisesti erilaisten ominaisuuksien vaihtelu johtaa populaation geenien yleisyyden muuttumiseen ajan kuluessa. Ominaisuudet, jotka parantavat yksilön lisääntymismenestystä tai selviytymistä, jättävät enemmän jälkeläisiä, ja näiden ominaisuuksien alleelit yleistyvät. Valikoituminen perustuu kolmeen edellytykseen: periytyvyyteen, eriytymiseen fenotyyppisissä ominaisuuksissa ja erilaiseen menestykseen ympäristössä.

Valikoitumisen muotoja ovat:

- suuntaava valinta: yksi ääripää saa etulyöntiaseman, mikä muuttaa populaation keskilukua; esimerkkinä antibioottiresistenssi, joka yleistyy resistenttien bakteerien rahkeiden lisääntyessä.

- stabiloiva valinta: keskivertoon ominaisuuteen kohdistuu valinta, mikä vähentää poikkeavia fenotyyppejä ja pitää ominaisuuden lähellä optimaalisia arvoja.

- diversifioiva valinta: ääripäät saavat etulyöntiaseman eri ympäristöissä, mikä johtaa monimuotoisuuden lisääntymiseen.

Valikoituminen voi tapahtua sekä luonnon että ihmisen toiminnan kautta (luonnollinen valinta ja keinovalinta, kuten jalostus). Seksuaalinen valinta on erityinen muoto, jossa parittelumenestys määrää ominaisuuksia kuten väri tai koreus.

Rajoitteet: valikoituminen ei toimi yksin; gene flow, sattumanvarainen mutaatio sekä geneettinen drift voivat vastustaa tai muokata sen vaikutusta. Ympäristön muutokset ja populaation koon vaihtelut vaikuttavat siihen, miten nopeasti ja mihin suuntaan valikoituminen etenee.