erityinen

Erityinen on suomen kielen adjektiivi, jolla tarkoitetaan jotain “erityistä, tiettyyn tarkoitukseen tai ominaisuuteen liittyvää, erottuvaa” tai “poikkeuksellista”. Se kuvaa piirteen, tilan tai asian ominaisuutta, joka poikkeaa yleisestä tai valtavirrasta. Käyttö on yleistä sekä arkipäiväisessä puheessa että kirjoitetussa kielellä, ja se esiintyy muun muassa kuvailtaessa ominaisuuksia, tarpeita tai tarkoituksia.

Taivutus seuraa muiden -inen adjektiivien sääntöjä. Esimerkkejä: Nominatiivin/monikonperusmuoto erityinen → Genetiivi singularin erityisen → Partitiivi singularin erityistä → Nominatiivin monikko erityiset → Genetiivin monikko erityisten → Partitiivin monikko erityisiä.

Käyttöesimerkkejä:

- Tämä on erityinen tilanne. (This is a special/specific situation.)

- Hän sai erityisen avun. (He/She received special assistance.)

- Erityinen piirre kaupungin arkkitehtuurissa. (A distinctive feature in the city’s architecture.)

Erityinen eroaa sanan erikoinen merkityksestä, joka tarkoittaa oudosti poikkeavaa tai kummallista, sekä erikois- etuliitteestä, jota käytetään substantiivien ja adjektiivien muodostuksessa tarkoittamaan erikoistettua tai poikkeuksellista. Esimerkiksi erikoisopetus tarkoittaa erityistä opetusta, erityistarpeet erityistarpeita. Näin ollen erikois- ja erityinen jakavat käsitteellisesti “poikkeuksellisuutta tai erityistarkoitusta” koskevia vivahteita, mutta niitä käytetään eri yhteyksissä.

Erityinen on vakiintunut ja yleinen adjektiivi sekä arkikielessä että ammatillisessa ilmaisussa.