etuliitteestä

Etuliitteestä

Etuliite on sanaan alussa lisättävä affiksi, jolla on usein tarkoitus muuttaa sanan merkitystä tai muodostaa uusi sana. Suomen kielessä etuliitteet ovat derivatiivisia morfeemeja, jotka kiinnittyvät sanan eteen ja joita ei taivuteta samalla tavalla kuin vartalon päätteitä. Yleisimmät esimerkit ovat epä-, yli- ja ala-, sekä monia teknisiä lainaetuliitteitä kuten epi- ja bio-. Näillä etuliitteillä sanoja voidaan laajentaa ja tarkentaa: epäonnistua, epävarma; yliopisto; alaikäinen; epidemia.

Etuliitteet voivat esiintyä sekä arkikielessä että tieteellisessä ja teknisessä kielessä. Ne muodostavat pääosin uusia sanoja tai tarkentavat käsitteellistä sanastoa ilman että vartaloa tarvitsee taivuttaa erikseen. Eri etuliitteet voivat vaikuttaa sanan painotukseen ja sanan luonteeseen siten, että merkitys muuttuu kokonaan tai vivahteet tarkentuvat.

Etuliitteestä sanotaan elatiivissa, kun viitataan elatiivin yksikköön muodossa etuliitteestä. Elatiivi (sta/stä) ilmaisee lähdettä tai alkuperää, joten etuliitteestä voidaan puhua esimerkiksi kielensisääneissä sanan etymologien tai rakentumisen tarkastelussa. Käytännössä etuliitteestä puhuttaessa halutaan osoittaa, mihin ilmentymään tai merkitykseen etuliite vaikuttaa.

Etymologia: sana etuliite koostuu juurista etu- (etukäteen, edeltäjä) ja liite (liite, lisäosa). Tämä heijastaa tarkoitusta lisätä alkuun ja muuttaa sanan rakennetta. Etuliitteet ovat keskeinen osa sananmuodostusta ja niillä on laaja käyttökuva arkipäivän ja erikoiskielisissä teksteissä.