substantiivien

Substantiivit ovat suomen kielen keskeinen sanaluokka, joka nimeää ihmisiä, paikkoja, esineitä tai käsitteitä. Ne voivat esiintyä yksikössä tai monikossa ja taivutetaan useilla sijamuodoilla. Substantiivien genetiivinen monikko, substantiivien, käytetään viittaamaan useampiin substantiiveihin tai niiden omistussuhteisiin sekä kirjoitetussa että puhuttussa kielessä.

Substantiiveilla ei ole kieliopillista sukupuolta. Ne voivat olla yleisiä sanoja tai omia nimiä. Ne voivat olla laskettavia tai ei-laskettavia, ja niihin liittyy adjektiivien sovitus sekä kyky muodostaa yhdyssanoja. Suomen kielessä ei ole erillistä määriteartikkelia, mikä vaikuttaa lauseen ilmaisutapaan ja kuuluvuuden ilmaisemiseen.

Taivutus: Substantiivit kuuluvat useisiin sanavartaloihin, joiden mukaan niiden pääteet muuttuvat eri sijamuodoissa. Yleisimpiä sijamuotoja ovat genetiivi sekä partitiivi, lisäksi inessiivi, illitiivi ja adessiivi sekä ablatiivi ja muita. Sijamuotojen käyttö riippuu lauseen merkityksestä ja sanan asemasta. Joillakin sanoilla taivutus voi poiketa yleisistä säännöistä, joten taivutusmuotojen oppiminen vaatii käytäntöä ja sanakategorian tuntemusta.

Käyttö: Substantiivit toimivat lauseen pää- tai täydennysosina, ja ne voivat olla määräisiä tai epämääräisiä kontekstin perusteella. Adjektiivit voivat olla niiden edessä ja ne voivat muodostaa yhdyssanoja. Taivutetut muodot antavat tarkemman kuvan määrästä, sijainnista ja suhteista muihin sanoihin.

Esimerkkejä yleisistä substantiiveista ovat talo, koira ja kaupunki, jotka taipuvat eri tapauksissa ilmaisemaan sijaintia, omistussuhteita ja määrää.