periytyvyyteen

Periytyvyys on tilastollinen käsite, jolla kuvataan sitä, kuinka suuren osan tietyn ominaisuuden populaation sisäisestä vaihtelusta muodostaa geneettiset tekijät. Se on määritelty tietystä populaatiosta ja ympäristöstä käsin, ja arvo voi muuttua riippuen siitä, millaiset olosuhteet ja millainen väestö on tarkastelun kohteena.

Periytyvyyden voi jakaa kapeaan ja laajaan periytyvyyteen. Kapea periytyvyys (h^2) kuvaa additiivisten geneettisten vaikutusten osuutta vaihtelusta, kun taas laaja periytyvyys (H^2) sisältää kaikki geneettiset vaikutukset, mukaan lukien mahdolliset yhdistymät ja monimutkaisemmat geenin vaikutusmekanismit. Molemmat mittaavat vaihtelua populaatiossa, eivät yksilön ominaisuutta tai kohtaloa.

Mittaaminen perustuu yleensä kolmenlaisiin tutkimusmenetelmiin: kaksosten tutkimukset, adoptiotutkimukset ja genomiset estimoinnit. Kaksoiskaksosten vertailu auttaa erottamaan geneettiset tekijät ympäristötekijöistä, adoptiotutkimukset hyödyntävät erilaisten perheiden ympäristöjä, ja genomiset menetelmät käyttävät suoraa geneettistä tietoa suurilta näyteilta. Näiden menetelmien yhdistäminen antaa tietoa periytyvyyden suuruudesta ja sen luonteesta.

Esimerkkinä pituus osoittaa usein korkean periytyvyyden, mutta ympäristötekijöillä – kuten ravitsemuksella ja terveydenhuollolla – on merkittävä vaikutus. On tärkeää muistaa, että periytyvyys on kontekstisidonnainen: se ei kerro yksilön tulevaisuutta, eikä korkea arvo osoita synnynnäistä muuttumattomuutta.