tuottopotentiaali

Tuottopotentiaali on talouden pitkän aikavälin tuotantokyky, jolla tarkoitetaan sitä tasoa kokonaistuotannosta, jonka talous voisin ylläpitää täysillä resurssien käytöllä ilman kiihtyvää inflaatiopainetta. Se kuvastaa potentiaalista tuotantoa eli bruttokansantuotetta, kun työvoima, pääoma, teknologia ja muun tuotantorakenteen resurssit toimivat pitkällä aikavälillä tasapainoisesti.

Tuotantotehon tilaa arvioitaessa erillään kulloisestakin syklisestä tuotannosta puhutaan tuottantokuilusta. Tuottantokuilu = todellinen BKT – tuottopotentiaali. Positiivinen kuva viittaa ylityöllistettyyn talouteen, jossa resurssit ovat yli käytössä ja inflaatiopaineet voivat kasvaa. Negatiivinen kuva osoittaa resurssien alikäyttöä ja talouskäytön kapasiteetin alle.

Tuottopotentiaali määräytyy pitkän aikavälin tekijöiden mukaan: työvoiman määrä ja rakenne, pääoman stock, tuottavuuden kehitys sekä teknologian edistys. Demografiset muutokset, koulutus, investoinnit sekä innovaatiot vaikuttavat kykyyn tuottaa tavaroita ja palveluja tehokkaasti. Potentiaalin kasvu voi seurata esimerkiksi investointeja, työllisyyden parantumista sekä tuottavuuden parannuksia.

Arviointi perustuu useisiin menetelmiin. Yleisimpiä ovat tuotantofunktioperusteinen malli, jossa potentiaalinen BKT määritellään pääoman, työn ja tuottavuuden funktiona, sekä tilastolliset suodattimet kuten Hodrick–Prescott, joiden avulla pitkäaikainen trendi erotetaan ajoittaisista vaihteluista. Kaikilla menetelmillä on rajoituksensa: tuottopotentiaali ei ole suoraan havaittavissa, arviot voivat muuttua tietojen päivitysten myötä ja niiden tulkinta riippuu oletuksista. Arvion merkitys on kuitenkin keskeinen hintavakauden ja talouspolitiikan ohjauksessa.