hintavakauden

Hintavakaus tarkoittaa yleisen hintatason nousun hallintaa siten, että inflaatio on maltillista ja ennustettavissa pitkällä aikavälillä. Tällainen vakaus säilyttää ostovoiman ja vähentää hintojen äkillisiä ja epävarmuutta aiheuttavia vaihteluita taloudessa.

Hintavakauden mittaamiseen käytetään yleisimmin kuluttajahintojen indeksin CPI:n tai euroalueen HICP:n tilastoja. Suomessa ja muuallakin tavoite suunnataan inflaatioon, joka on lähellä kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Hintavakaus tukee talouskasvua, työllisyyttä ja investointeja, kun annetaan yrityksille ja kuluttajille ennustettavuutta.

Riippuvaisina välineinä keskuspankit käyttävät rahapolitiikkaa, jolla ohjataan kokonaiskysyntää ja inflaatio-odotuksia: korkojen säätely, likviditeetin hallinta sekä tarvittaessa epäperinteiset toimenpiteet. Hintavakauden saavuttaminen voi vaatia lyhyen aikavälin kustannuksia tuotannolle tai työllisyydelle, mutta tavoite on pitkän aikavälin vakaus.

Suomen rahapolitiikka on osa euroalueen järjestelmää. Euroopan keskuspankki (EKP) vastaa rahapolitiikasta, ja Suomen pankkitoiminta noudattaa EKP:n ohjausta Bank of Finlandin kautta.

Hintavakauden edut ovat hintojen ennustettavuus, vakaampi kulutus ja investoinnit sekä vähäinen epävarmuus. Riskinä ovat pitkittynyt liian matala inflaatio tai korkea, hallitsematon inflaatio, jolloin julkiset ja yksityiset toimijat voivat kohdata epävarmuutta ja resurssien virtaa väärinallokoituu.