kokonaistuotannosta

Kokonaistuotanto tarkoittaa tietyn ajanjakson aikana tuotettujen tavaroiden ja palveluiden kokonaisarvon määrää. Suomessa käsite viittaa usein bruttokansantuotteeseen (BKT), mutta se voi viitata myös yleisemmin kokonaistuotannon mittaamiseen. Kokonaistuotannon kehityksen seuraaminen antaa kuvan talouden koosta, kasvusta ja rakennemuutoksista.

Kokonaistuotannon mittaaminen voidaan jakaa kolme päämenetelmää. Produttion-lähestymistavassa lasketaan jokaisen toimialan lisäarvon summaamalla tuotannon arvoista syntyvät arvon lisäykset kokonaisuudessaan. Tämä lähestymistapa korostaa tuotannon rakennetta ja sectorien panosta talouskasvuun. Tulonlähestymistavassa mitataan kokonaistuotannon tulot: palkat, voitot, korvaukset, verot ja vähemmän tukien erotukset sekä subtractive-tukien vaikutus. Menolähestymistavassa tarkastellaan loppukulutusta sekä jokaista komponenttia: kulutus (C), investoinnit (I), julkinen kulutus (G) ja nettokauppamenot vienti minus tuonti (NX).

Kokonaistuotannon nimellinen arvo heijastaa rahassa mitattua tuottamista, kun taas reaalinen kokonaistuotanto oikaistaan hintojen muutoksilla. Reaalinen arvo mahdollistaa ajanjaksojen vertailun riittävän muuttumattomalla hintatasolla. Tässä käytetään deflaattoreita tai ketjua korjattuja hintoja, ja vertailussa käytetään usein vakiintua perustetta muistuttavaa vuotta.

Käyttö ja rajoitteet: kokonaistuotanto on keskeinen talousmittari, jolla arvioidaan talouskasvua, suhdannevaihteluita ja politiikan vaikutuksia. Se ei kuitenkaan mittaa hyvinvointia, ympäristövaikutuksia tai tulonjakoon liittyviä epäkohtia, eikä välttämättä katso (monet) epävirallista toimintaa. Tiedot keräävät tilastokeskukset ja keskuspankit, ja niihin liittyy usein ennuste- ja takaisintaan korjauksia.