tekoälystä

Tekoälystä on kyse tietokonejärjestelmien kyvystä suorittaa tehtäviä, jotka normaalisti vaatisivat inhimillistä älykkyyttä. Tämä voi tarkoittaa oppimista, päättelyä, kielten ymmärtämistä, ongelmanratkaisua tai visuaalista tunnistusta. Tekoälyä kehitetään sekä ohjelmisto- että laskentatehon avulla, ja sen sovellukset ulottuvat monille elämän alueille.

Nykyisin yleisin ja käytetyin tekoäly on koneoppiminen sekä syväoppiminen, joissa malleja opetetaan suurilla tietomäärillä. Vielä verrattuna vahvaan tekoälyyn (yleiseä kyky suorittaa mitä tahansa älykkyyden tehtäviä), joka ei vielä ole käytössä, nykyinen teknologia on heikkoa tai kapea-alaista tekoälyä.

Historian varrelta mainittakoon 1950-luvun alkupuolen Turingin koe ja symboliseen älykkyyteen tähdänneet lähestymistavat. Viime vuosikymmeninä suurten kielimallien, tietokonenäön ja reinforcement learningin kehitys on parantanut tekoälyn suorituskykyä ja laajentanut sovelluksia.

Sovelluskohteita ovat terveydenhuolto, teollisuus, liikenne, talous ja julkinen hallinto sekä asiakaspalvelu ja kielipohjaiset järjestelmät. Esimerkkejä ovat kuvantunnistus, puheentunnistus, automatisoidut päätöksenteko- ja suositusjärjestelmät sekä chatbotit.

Yhteiskunnalliset kysymykset ja riskit liittyvät vääristymiin, yksityisyyteen, läpinäkyvyyteen ja turvallisuuteen sekä mahdollisiin työpaikkojen siirtymiin. Tekoälyn eettinen käyttö edellyttää läpinäkyviä malleja, valvontaa, arviointia ja vastuullisuutta.

Regulaatio näkee yhä enemmän tarvetta ohjata tekoälyn kehitystä ja käyttöönottoa. Euroopassa keskustellaan AI-Actista sekä GDPR:n sovellettavuudesta henkilötietojen käsittelyssä. Tutkimus painottaa turvallisuuteen, luotettavuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja läpinäkyvään vaikuttavuuteen sekä avoimuuteen ja aineistojen laadukkuuteen.