säteilyt

Säteilyt (säteilyt) on energian siirtymistä aalloina tai hiukkasina. Termi kattaa sekä ionisoivan että ei-ionisoivan säteilyn. Ionisoiva säteily on energialtaan niin voimakasta, että se kykenee irrottamaan elektroneja atomeista. Esimerkkejä ovat alfa-, beta- ja gamma-säteily sekä röntgensäteet. Ei-ionisoiva säteily sisältää suuremman osan radioaaltoulottuvuuksista ja kuten radio-, mikro-, infrapuna- ja näkyvä valo sekä suurimman osan UV-säteilystä, joiden energia ei yleensä riitä elektronin irrottamiseen.

Lähteet ja taustatekijät: Luonnollinen taustasäteily tulee avaruudesta, maaperästä ja radonista sekä elämän sisäisestä energiasta. Ihmisen toiminnan lähteitä ovat lääketieteelliset kuvantamismenetelmät (esim. röntgen ja CT), teollisuuden ja tutkimuksen käytännöt sekä ydinenergia ja radioisotooppien käyttö.

Mitat ja yksiköt: Absorboitu annos mitataan grayn (Gy) yksiköissä, ja vaaran tai terveysvaikutusten arviointi tapahtuu ekvivalentti-annoksen unitissa sievert (Sv). Aktiivisuus mitataan becquerelillä (Bq).

Vaikutukset ja turvallisuus: Suuret annokset aiheuttavat välitöntä säteilysairautta ja vakavia kudosvaurioita. Pienetkin pitkään jatkuvat altistukset voivat lisätä syövän riskiä. Turvallisuusperiaatteisiin kuuluvat ajan minimointi, etäisyyden maksimointi, suojamateriaalit ja Asianmukainen suojelu sekä säännösten noudattaminen. Kansainväliset ohjeistukset ja valvonta toteutetaan organisaatioiden ja viranomaisten kautta.

Käyttöalot ja yhteiskunta: Säteilyä hyödynnetään lääketieteessä, diagnostisessa kuvantamisessa, sädehoidoissa, teollisuudessa ja tutkimuksessa. Sääntely ja turvallisuuskäytännöt tähtäävät hyödyntämisen turvallisuuteen sekä ympäristön ja ihmisten suojeluun. Säteily on sekä arvokas työkalu että potentiaalinen riski, riippuen käyttötavasta ja altistuskertoimesta.