taustasäteily

Taustasäteily tarkoittaa ionisoivaa säteilyä, joka on läsnä ympäristössämme jatkuvasti. Suurin osa siitä on luonnollista peräisin kosmisesta säteilystä sekä maankuoren radioaktiivisesta aineesta, mutta joissakin paikoissa ihmisen toiminta lisää taustasäteilyä paikallisesti. Taustasäteilyä mitataan ja arvioidaan sekä annoksina että aktiivisuutena.

Luontaiset lähteet muodostuvat kolmesta pääkategoriasta: kosminen säteily, maaperän radioaktiivinen aine (esimerkiksi uraani, torium ja kalium-40) sekä elimistöön sisältyvät isotoopit kuten kalium-40 ja uraani- sekä radiumisijaisilla hajoamilla syntyvät säteily. Radonkaasu on erityisen merkittävä osa sisäilman taustasäteilyä: se kohoaa maanrajasta rakennusten sisälle ja sen hajoamistuotteet voivat lisätä keuhkoihin kohdistuvaa säteilyn annosta huomattavasti. Ihmisen toiminta voi joillakin alueilla lisätä taustasäteilyä, mutta luonnollinen osa muodostaa suurimman osan kokonaisannoksesta.

Arviolta luonnollisen taustasäteilyn vuotuinen tehokas annos on noin 2–3 millisievertiä, ja alueittainen vaihtelu on suurta. Radon ja kosminen säteily sekä maaperän koostumus tuottavat suurimmat erot. Kansainvälisesti taustasäteilyä tarkastellaan sekä yksilön että väestön tasolla annoksina ja riskeinä, ja sen tutkiminen auttaa ymmärtämään säteilyturvallisuutta sekä suunnittelemaan radon- ja rakennusolosuhteisiin liittyviä suojelutoimia.

Terveysvaikutukset: alhaisilla annoksilla riski on pieni ja noudattaa lineaarista ei-nähtävävaikutusmallia; suurten annosten yhteydessä syntyy selviä terveysvaikutuksia. Taustasäteily on keskeinen osa ympäristön säteilyturvallisuutta ja sen kehitystä seurataan kansainvälisesti.