taustasäteilyn

Taustasäteily on kaikkien ympäristössämme esiintyvien säteilylähteiden kokonaisuus, johon ihmiset ovat alttiina ilman tarkoituksellista säteilyttämistä. Sen lähteet ovat sekä luonnollisia että keinotekoisia, ja taustasäteilyn määrä vaihtelee paikan sijainnin, geologian ja elinympäristön mukaan.

Luonnolliset lähteet jakautuvat kolmeen pääryhmään: kosminen säteily, maaperän ja kallioperän radioaktiiviset aineet sekä kehon sisäinen säteily, joka johtuu elimistön radioisotopeista kuten kalium-40 sekä uraani-238 ja thorium-232 hajoamistuotteista. Keinotekoisia lähteitä ovat pääasiassa lääketieteelliset kuvantamismenettelyt (röntgen ja CT), sekä ihmistoiminnan aiheuttamat päästöt ympäristöön sekä teollisuuden ja onnettomuuksien vaikutukset.

Säteilyn annostuksessa käytetään mittayksiköitä kuten becquerel (Bq) aktiivisuudelle, gray (Gy) absorboidulle annokselle sekä sievert (Sv) haitta- tai kokonaisvaikutusannokselle. Maailmanlaajuisesti taustasäteily tuottaa vuosittain noin 2–3 millisievertin (mSv) annoksen; suurin osa siitä tulee luonnollisista lähteistä, ja radon-tasot voivat merkittävästi vaikuttaa paikallisesti aiheuttaen suuria vaihteluita.

Terveyteen taustasäteilyllä on pieni vaikutus nykyisissä tasoissa, mutta pitkäaikainen altistuminen lisää vähittäisen syövän riskin. Radon on monissa maissa johtava asuinympäristön keuhkosyövän riskitekijä. Akuutit vaikutukset esiintyvät vasta erittäin suurissa annoksissa.

Seuranta ja vähentäminen: taustasäteilyä seurataan dosimetri- ja ympäristötutkimuksin. Radonin pitoisuutta kodeissa voidaan vähentää ilmanvaihdon parantamisella ja radon-detektoreiden käytöllä. Yleisön tietoisuus on tärkeä osa riskien hallintaa, eikä taustasäteilyä tulisi nähdä yksinomaan vaarana vaan osana arkipäivän säteilytasoa.