stratifikointi

Stratifikointi tarkoittaa ilmiötä, jossa yhteiskunta tai järjestelmä jakaa ihmiset hierarkkisiin kerrostumiin. Sosiaalisessa kontekstissa kyse on pysyvästä tai pitkään jatkuvasta erojen ja etujen jakautumisesta, jossa ihmisillä on erisukuna pääsy resursseihin kuten tulotasoon, koulutukseen, toimeentuloon ja vaikutusvaltaan.

Sosiaalisessa stratifikoinnissa erot ilmenevät monin tavoin. Tärkeimmät ulottuvuudet ovat taloudellinen asema (tulot ja varallisuus), koulutus ja ammatti, sosiaalinen status sekä politiikkaan ja yhteiskunnallisiin verkostoihin pääsy. Lisäksi etnisyys, sukupuoli, ikä ja maantieteellinen asuinpaikka voivat vaikuttaa yksilön asemaan kerrostumassa. Stratifikointi on sekä rakenteellista että kulttuurillisesti tuotettua: järjestelmät kuten koulutus, työmarkkinat, verotus ja sosiaaliturva voivat vahvistaa tai purkaa eroja.

Mekanismit, joilla stratifikointi syntyy ja ylläpidetään, vaihtelevat. Periytyvyys, koulutuksen saavutettavuus, työmarkkinoiden hierarkiat sekä lait ja politiikat voivat siirtää resursseja sukupolvelta seuraavalle. Samalla yksilön mahdollisuuksiin vaikuttavat valinnat, syrjintä ja verkostot. Liikkuvuus eli mahdollisuus siirtyä kerrostumissa ylhäältä alas tai alhaalta ylös on keskeinen mittari stratifikoinnin dynaamisuudesta.

Teoreettisesti stratifikointia tarkastellaan usein funktionalistisesta näköalasta (jaon näennäinen tarkoitus yhteiskunnan toimivuuden vuoksi) sekä konfliktiteorioiden kautta, jotka näkevät eriarvoisuuden rakenteellisena haasteena ja vallan sekä resurssien uudelleenjaon seurauksena. Weberin moniulotteinen näkemys korostaa useita määrityksiä, kuten luokan, statuksen ja valtaosuutta.

Stratifikoinnilla on laajaa tutkimuksellista ja käytännön merkitystä: se vaikuttaa koulutukseen, terveyteen, asumiseen ja poliittiseen vaikutusvaltaan. Sen ymmärrys on keskeinen moninaisuuden, tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.