sterilointimenetelmä

Sterilointimenetelmä tarkoittaa prosessia, jolla kohdeaine saadaan tai varmistetaan olevan täysin vapaa elävistä mikro-organismeista ja itiöistä. Sterilointi on erillinen toimenpide desinfioinnista ja antiseptisesta käsittelystä; sen tavoite on saavuttaa steriiliys kaikissa käsiteltävissä materiaaleissa. Menetelmät valitaan käyttötarkoituksen mukaan.

Yleisimmät sterilointimenetelmät voidaan jakaa neljään pääkategoriaan: lämpöä käyttävät menetelmät (kostea lämpö autoklaavointi ja kuiva lämpö), kaasumaiset menetelmät (etyleenoksidi ja muut kaasupohjaiset tekniikat), säteily sekä suodatus eli sterilisuodatus nesteille tai kaasuille.

Autoklaavointi käyttää kosteaa höyryä korkeassa paineessa, yleensä 121–134 °C ja noin 15–20 minuuttia riippuen pakkauksesta. Prosessi validoidaan biologisilla indikaattoreilla sekä lämpötilan ja ajan valvonnalla. Kuiva lämpö tarvitsee korkeita lämpötiloja (noin 160–180 °C) ja pidempiä jaksoja; se soveltuu herkille materiaaleille, joita kosteus saattaa vahingoittaa.

Etyleenoksidi (EO) -gas sterilointi on käytössä silloin kun lämpöä tai kosteutta ei voida käyttää. Prosessi vaatii ilmanvaihtoa ja ja aerointia sekä tiukkoja turvallisuus- ja jätteenhallintakäytäntöjä.

Säteily sterilointi toteutetaan ionisoivalla säteilyllä, kuten gamma- tai elektronisäteilyllä. Tämä menetelmä soveltuu laajasti lääketieteellisiin laitteisiin ja monille muoveille ilman lämpötilan ylikuumenusta.

Sterilisuodatus käyttää pieniporisten suodattimien avulla nesteiden tai kaasujen sterilointiin, yleensä 0,22 μm:n läpäisevyydellä. Se ei poista kaikkia viruksia ja vaatii oikeanlaisen suodatinratkaisun.

Laatu ja sääntely: Sterilointiprosesseja valvotaan indikaattoreilla ja dokumentaatiolla. Kansainväliset standardit, kuten ISO-sarjat (esim. ISO 17665, ISO 11135, ISO 11137), ohjaavat käytäntöjä ja varmistavat prosessien toistettavuuden.