skleroosi

Skleroosi on yleisnimi sille ilmiölle, jossa kudos kovettuu ja jäykistyy sidekudoksen liikakasvun tai fibrotisoitumisen seurauksena. Prosessi voi kohdentua yksittäisiin kudoksiin tai elinten kerroksiin ja johtaa rakenteiden toiminnan heikkenemiseen. Taustalla on usein krooninen tulehdus sekä kollageenin ja muiden sidekudoksen proteiinien lisääntynyt tuotanto, jolloin kudos arpeutuu ja tiivistyy.

Yleisimmät muodot ovat ateroskleroosi ja systeeminen sclerosis eli systeeminen skleroosi, autoimmuunisairaus, jossa iho sekä sisäelimet voivat vaurioitua fibrotisoitumisesta johtuen. Lisäksi muun muassa maksassa, keuhkoissa ja munuaisissa voi esiintyä fibrotisia muutoksia. Näiden muotojen ilmeneminen ja vaikeusaste vaihtelevat suuresti.

Riskitekijöitä ovat ikääntyminen, sukupuoli (naiset altistuvat monille sklerosoiville sairauksille), geneettinen tausta sekä elämäntapatekijät kuten tupakointi. Ateroskleroosin taustalla vaikuttavat veren rasva-arvot, verenpaine sekä diabetes. Autoimmuunisissa sklerooseissa immuunivasteen häiriöt ovat keskeisiä.

Ateroskleroosissa oireet voivat puhjeta vasta kun valtimoahtauma on merkittävä, ja ne voivat ilmetä rintakipuna, hengenahdistuksena tai mahdollisena aivohalvauksena. Systeemisessä skleroosissa iho voi paksuuntua ja arpeutua, ja sisäelinten sidekudoksen fibroosi voi heikentää keuhkoja, munuaisia tai ruoansulatusta. Diagnoosi perustuu sairaushistoriaan, fyysiseen tutkimukseen sekä verikokeisiin ja kuvantamiseen; kudosnäytteet voivat varmentaa fibrotisoitumisen asteen.

Hoito kohdistuu oireiden lievittämiseen ja kudostuhojen estämiseen. Ateroskleroosissa keskeistä ovat elintapamuutokset, verenpaineen ja veren rasvojen hallinta sekä mahdolliset statiinit. Systeemisessä skleroosissa käytetään immunosuppressiivisiä lääkkeitä sekä oireenmukaista hoitoa (fysioterapia, ihonhoito, hengitys- ja liikuntahoidot); hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Ennuste vaihtelee elimistön vaikutusten mukaan; varhainen diagnosointi ja hoito voivat parantaa elämänlaatua ja -ennustetta.