sekametodiset

Sekametodiset tutkimusotteet viittaavat tutkimuslähestymistapoihin, joissa yhdistetään sekä määrälliset että laadulliset tiedonkeruumenetelmät ja -analyysit saman tutkimuksen aikana. Tavoitteena on hyödyntää sekä muuttujien määrällistä yleistä kuvaa että syvällistä kontekstuaalista ymmärrystä. Sekametodiset lähestymistavat ovat erityisen käyttökelpoisia kysymyksiin, joissa yksi menetelmä ei riittävästi tavoita tutkimuskysymyksiä.

Filosofisesti sekametodiset tutkimukset rakentuvat usein pragmatismin pohjalle, joka korostaa käytäntöä ja ratkaisuhuolia tutkimusongelman mukaan. Tutkimusdesignit voivat painottaa yhtä menetelmää enemmän kuin toista tai asettaa mittarit ja raportoinnin tasapainoon. Yleisimmät desain-tyypit ovat sequential designs (vaihe-ittaiset) ja concurrent designs (samanaikaiset). Sequential explanatory -designissa kerätään ensin määrällistä dataa, jonka jälkeen täydennetään laadullisella selityksellä. Sequential exploratory -designissa laadullinen vaihe johdattaa määrälliseen testaukseen. Concurrent convergent -designissa sekä määrällinen että laadullinen data kerätään samanaikaisesti ja integroidaan tulokset analyysivaiheessa.

Datan integrointi on keskeistä: tulokset yhdistetään, tulkitaan yhdessä ja esitetään kattavasti. Menetelmät voivat sisältää yhteisiä näytön kysymyksiä, vertailukuvia tai narratiivista synteesiä. Sekametodiset tutkimukset ovat yleisiä terveydenhuollossa, kasvatustieteissä, sosiaalisissa tieteissä ja politiikan tutkimuksessa, erityisesti tilanteissa, joissa sekä tilastollinen voima että kontekstuaalinen ymmärrys ovat tärkeitä.

Vahvuudet ja rajoitteet: ne mahdollistavat monipuolisen, luotettavan ja syvällisen kuvan, mutta ne ovat resurssien ja osaamisen vuoksi vaativia ja voivat johtaa monimutkaisiin analyysiprosesseihin sekä potentiaalisiin ristiriitoihin eri datatyypeissä. Hyvin suunniteltu sekametodinen tutkimus vaatii selkeän tutkimuskysymyksen, läpinäkyvän design-päätöksen sekä koordinoidun raportoinnin.