saasteina

Saasteina tarkoitetaan aineita, energiamuotoja tai ilmiöitä, jotka heikentävät ympäristön laatua tai voivat aiheuttaa haittaa ihmisille, eläville organismeille tai ekosysteemeille. Termi kattaa sekä ihmisen toiminnan aiheuttamat epäpuhtaudet että luonnolliset epäpuhtaudet, ja se viittaa usein ilmakehän, vesistöjen, maaperän sekä elinympäristöjen tilan heikkenemiseen. Saasteet voivat olla kemiallisia, fysikaalisia tai biologisia.

Yleisimmät saasteiden ryhmät ovat ilmakehän saasteet (esim. pienhiukkaset PM2,5 ja PM10, otsoni O3, typenoksidit NOx ja rikkidioksidi SO2 sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet VOC), veden saasteet (ravinteet kuten nitraatit ja fosfaatit; raskasmetallit kuten lyijy ja kadmium; orgaaniset epäpuhtaudet kuten PCB- ja PAH-yhdisteet; sekä mikrobiologinen kontaminaatio), sekä maaperän ja ekosysteemien saasteet (torjunta-aineet, öljyt ja raskasmetallit). Fyysisiä saasteita ovat melu, valo- ja lämpösaaste.

Lähteitä ovat pääasiassa ihmistoiminta: energiantuotanto, liikenne, teollisuus, maatalous sekä jätehuolto. Luonnolliset lähteet kuten tulivuorenpurkaukset ja metsäpalot voivat myös lisätä saasteita. Saasteet voivat levitä ilmakehän hiukkasten ja vesistöjen virtauksien sekä maaperän kautta, ja ne voivat kertyä ravintoketjuun.

Vaikutukset voivat ilmetä terveysriskinä, kuten hengitys- ja sydän- ja verisuonitauteina sekä kehityksen heikkenemisenä, ja ne voivat heikentää ekosysteemien toimintaa, esimerkiksi aiheuttamalla rehevöitymistä, biodiversiteetin vähenemistä ja vesistöjen tilan heikkenemistä.

Seuranta ja säätely perustuvat ympäristö- ja terveysvaikutusten arviointiin. Kansainvälisiä ja alueellisia mekanismeja ovat ilmanlaadun tavoitteet sekä EU:n ilmanlaadun direktiivit ja kansalliset lait. Saasteiden vähentämiseksi painotetaan päästöjen vähentämistä, teknologista parantamista, jätehuollon kehittämistä sekä kestävän liikkumisen edistämistä.