radikalisoitumiseen

Radikalisoituminen tarkoittaa prosessia, jossa yksilö tai ryhmä omaksuu yhä vahvemmin ääriajatteluun pohjaavia näkemyksiä ja hyväksyy väkivallan tai muut juridisesti rangaistavat keinot tavoitteidensa toteuttamiseksi. Ilmiö voi koskea sekä yksittäisiä henkilöitä että kokonaisia ryhmiä tai verkostoja.

Prosessi on monisyinen ja epälineaarinen. Yksilön identiteetin, kuuluvuuden ja merkityksen hakeminen, kokemukset syrjinnästä tai eriarvoisuudesta sekä elämäntilanteesta johtuva stressi voivat lisätä alttiutta. Sosiaaliset verkostot sekä verkon tarjoamat ääriajatteluun liittyvät sisällöt voivat vahvistaa kannanottoja. Digitaalinen maailma nopeuttaa tiedon ja retoriikan leviämistä sekä ryhmäpaineen syntyä, mikä voi vauhdittaa radikalisoitumista.

Radikalisoituminen voi johtaa väkivallan hyväksymiseen tai sen kannustamiseen, sekä eristäytymiseen yhteiskunnallisesta keskustelusta. Siihen liittyy usein vihamielisyyden ja inhimillisen moninaisuuden halveksunnan lisääntyminen sekä tarve nähdä maailma jaettuina hyvä- ja pahantekijöihin. Riskinä on, että yksilö uuttaa äärimmäisiä näköaloja arjen päätöksiin ja toimintaan.

Tunnusmerkkejä voivat olla muuttunut kieli ja retoriikka, kiinnostus väkivaltaisista kuvista tai ideologioista, sekä lisääntynyt nettitoiminnan ja ryhmäkanteiden seuraaminen. Ehkäisyssä korostuvat varhainen puuttuminen, yhteisöllisyyden tukeminen, koulutus ja mediataidot sekä turvallinen matalan kynnyksen ohjaus tukea tarvitseville. Yhteistyö perheiden, koulujen, viranomaisten ja kolmannen sektorin välillä on keskeistä. Deradikalisaatio pyrkii palauttamaan henkilön yhteiskunnallisesti sovinnaisten arvojen piiriin psykososiaalisen tuen ja koulutuksen keinoin.