yhteisöllisyyden

Yhteisöllisyys kuvaa yksilöiden ja ryhmien välisen yhteenkuuluvuuden, luottamuksen sekä toisten huomioon ottamisen ja vastavuoroisen avun kokemuksen. Se ilmenee sekä tunteena kuuluvuudesta että käytäntöinä, kuten vapaaehtoistyönä ja yhteisöllisen päätöksenteon osallistumisena.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat sosiaalinen pääoma—verkostot, normit ja luottamus; osallisuus ja yhteisvastuullisuus; sekä koettu turvallisuus ja sosiaalinen tuki. Yhteisöllisyys rakentuu arvoista, kuten tasa-arvosta, kunnioituksesta ja osallistavasta vuorovaikutuksesta.

Ilmentymiä ovat naapuruston toiminta, yhdistystoiminta, vapaaehtoistyö, yhteiset tilat ja tapahtumat sekä osallistuminen koulun, työpaikan tai kaupungin kehittämiseen. Hyödyt voivat ilmetä parempana hyvinvointina, paremman kriisien sietokyvyn sekä sujuvampana palvelujen käyttöönottona.

Rajoitteet ja kriittinen näkökulma huomauttavat, että liiallinen painotus yhteisöllisyyteen voi johtaa normien pakottamiseen, ulossulkuun tai epäoikeudenmukaisuuteen. Eri sosiaaliset taustat ja moninaisuus voivat aiheuttaa kokijakohtaisia eroja siinä, miten yhteisöllisyys koetaan ja miten siihen osallistutaan. Siksi on tärkeää säilyttää yksilön oikeudet ja varmistaa inkluusio sekä tasapaino yksilön vapauden ja kollektiivisen vastuun välillä.