eriarvoisuudesta

Erarvoisuudesta tarkoittaa yhteiskunnallista tilaa, jossa ihmisillä on erisuuria mahdollisuuksia ja resursseja riippuen tekijöistä kuten tuloista, syntymästä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta. Eriarvoisuus ilmenee sekä rahallisissa mittasuhteissa että mahdollisuuksien jakautumisessa, esimerkiksi terveydenhoitoon, koulutukseen ja poliittiseen vaikutusmahdollisuuksiin.

Se voidaan arvioida monin tavoin. Yleisimpiä ovat tulo- ja vaurauserotuksen mittarit, kuten Gini-kertoimet ja Palma-suhde, sekä koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuuden eripainotus. Lisäksi tarkastellaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, esimerkiksi lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia ja osallistumista työmarkkinoille.

Eriarvoisuuden juurisyitä ovat sekä markkinamekanismit että valtion ja yhteiskunnan rakenteelliset tekijät. Teknologinen muutos, globalisaatio ja politiikan valinnat vaikuttavat tulojen ja varallisuuden jakautumiseen. Syrjintä, asenteet sekä historialliset perinnöt voivat ylläpitää tai syventää eroja.

Miljoonien tutkimukset osoittavat, että korkea eriarvoisuus voi heikentää terveyttä, lisätä huonoa terveydentilaa ja vähentää luottamusta sekä yhteiskunnallista koheesiota. Se voi myös vaikuttaa talouskasvuun ja poliittiseen vakauteen, koska mahdollisuuksien tasa-arvon puute rajoittaa kokonaisresurssien tehokasta käyttöä.

Poliittiset vastaukset liikuttavat eriarvoisuutta. Ne voivat sisältää progressiivista verotusta, sosiaaliturvaa, koulutuksen tasa-arvoa, terveydenhuollon universalismia sekä työmarkkinapolitiikkaa kuten minimipalkan tai tulonsiirtojen ohjausta. Keskustelu korostaa usein hyöty-kustannusvaihtoehtoja sekä mahdollisten reaalisten vaikutusten kohdentamista.

Eriarvoisuus on sekä kansallinen että globaali ilmiö. Useissa maissa sisäiset eriarvoisuudet ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä, kun taas globaalisti äärimmäisen köyhyyden määrä on laskenut. Näihin ilmiöihin vaikuttavat politiikka, talouskasvu ja yhteiskunnallinen kehitys.