retoriikka

Retoriikka on kielen ja argumentaation tutkimusta, jonka tarkoituksena on ymmärtää ja arvioida, miten puhe ja kirjoitettu teksti vaikuttavat yleisöön. Se tarkastelee sekä sisällön että muodon, tilanteen ja yleisön roolia vaikuttamisen välineinä. Retoriikka kattaa puheen, kirjoituksen sekä digitaalisen viestinnän laajat kontekstit.

Termi juontaa kreikan sanoista rhetorike ja agaroi käsitystä taitavana puhujana. Antiikin Kreikassa ja Roomassa retoriikka nähtiin keskeisenä taitona, jolla rakentaa vakuuttavaa esiintymistä ja perusteltua oikeaa argumenttia. Aristoteles eritelle niitä keinoja, joita käytetään yleisön mielikuviin vaikuttamiseen: ethos ( puhujan luotettavuus ja tapa kohdata yleisö), pathos (tunteisiin vetoaminen) sekä logos (riittävyys ja päättely). Roomalaiset Cicero ja Quintilian korostivat käytännöllistä puhetaidon opastusta ja oikeudellista argumentointia, joita myöhemmin on kehitetty ja kritikoinut.

Moderni retoriikka yhdistyy muun muassa kielitieteeseen, viestintätieteisiin sekä median tutkimukseen. Keskeisiä käsitteitä ovat lisäksi retoriset keinot kuten metafora, analogia, anafora sekä klassiset kategorialla: deliberatiivinen, judicial ja epideiktilinen puhe. Retoriikka tarkastelee tarkoitusperää, yleisöä, kanavia sekä kontekstuaalisia rajoitteita ja motiiveja.

Nykykonteksissa retoriikka liittyy politiikkaan, koulutukseen, mainontaan ja mediataitoihin. Se voi mahdollistaa sekä kriittisen ymmärryksen että vastuuttoman vaikuttamisen, minkä vuoksi etinen harkinta ja argumentoiva kyky ovat keskeisiä osa-alueita.