päätyön

Päätyö on suomalaisessa työelämässä termi, jolla tarkoitetaan henkilön pääasiallista ansiotyötä tai päätoiminta-aluetta. Se on työ, joka muodostaa suurimman osan työaikasta ja useimmiten tuottaa henkilön pääasiallisen tulon. Päätyö voi olla kokoaikainen työsuhde, yrittäjätoiminta tai keikkaluonteinen, jos nämä muodostavat henkilön suurimman tulonlähteen.

Päätyö vs. sivutyö ovat yleisiä vastakohtia arkipuheessa. Sivutyö (tai osa-aikainen työ) on puolestaan työ, joka täydentää päätyötä eikä välttämättä muodosta suurinta tulonlähdettä. Päätyö ei ole virallinen lainsäädännön termi, vaan käytännön kuvaus työnjaosta ja taloudellisesta vastuunjaosta.

Työnjaon käytännön ilmentymä vaihtelee eri aloilla ja yksilöittäin. Usein päätyö viittaa kokoaikatyöhön, mutta tarkka työaika ja velvoitteet määräytyvät sovellettavien työehtosopimusten ja työsopimusten mukaan. Lisäksi päätyö voi paikkansa pitämisen osalta vaikuttaa muun muassa urakehitykseen, työviihtyvyyteen ja taloudellisiin suunnitelmiin.

Käytännössä verotuksessa kaikki ansiotulot lasketaan yhteen koko vuosituloksi, vaikka kyseessä olisi useampi kuin yksi ansiotyö. Tämä johtaa yhteiseen veroprosenttiin eikä erillinen verotus pää- ja sivutyölle yleensä toteudu. Päätyö voi vaikuttaa sosiaaliturvaan ja eläkkeeseen sekä työnantajan tarjoamiin etuuksiin, mutta yksityiskohdat riippuvat sopimuksista ja lainsäädännöstä.

Päätyö on yleisesti käytetty, joustava käsite, joka auttaa kuvaamaan työnjaon taloudellista ja ammatillista merkitystä yksilön elämässä.