pääasiallisen

Pääasiallinen on suomen kielessä adjektiivi, jolla tarkoitetaan jotakin tärkeintä, keskushahmoista tai ensisijaista. Se viittaa siihen osaan tai seikkaan, joka on ensisijainen tai keskeinen suhteessa muihin, ja on yleisesti käytettävissä kirjoitetussa ja puhuttussa kielessä esimerkiksi tutkimuksissa, suunnittelussa ja arvioinneissa.

Etymologisesti pääasiallinen muodostuu yhdistelmästä pää- ja asiallinen. Pää tarkoittaa tässä yhteydessä pääasioita tai ylintä merkitystä, kun taas asiallinen viittaa asialliseen, relevanttiin tai asiaan liittyvään. Yhdessä ne muodostavat sanan, jolla viitataan pääasialliseen tai ensisijaiseen luonteeseen.

Käyttö ja taivutus. Pääasiallinen taipuu tavallisesti kuten muut adjektiivit: nominatiivi yksikkö pääasiallinen, genetiivi yksikkö pääasiallisen, partitiivi yksikkö pääasiallista. Monikossa nominatiivi pääasialliset, genetiivi monikko pääasiallisten, partitiivi monikko pääasiallisia. Adverbiivinen muoto on pääasiallisesti, joka tarkoittaa pääasiallisesti tai suurimmaksi osaksi. Sanaa käytetään sekä muodollisessa että arkipäiväisessä kielessä kuvaamaan tärkeintä tarkoitusta, tavoitetta tai ominaisuutta.

Esimerkkejä:

- Pääasiallinen syy päätökselle on taloudellinen tilanne.

- Pääasiallisen tehtävän suorittaminen vaatii suunnitelmallisuutta.

- Tutkimuksessa keskitytään pääasiallisiin tekijöihin ja vaikutuksiin.

Samankaltaiset termit ovat esimerkiksi keskeinen, tärkein ja johtava, jotka voivat korvata pääasiallinen tilanteesta riippuen. Pääasiallinen esiintyy yleisesti hallinnollisissa, tieteellisissä ja teknisissä yhteyksissä kuvaamaan tärkeintä osaa tai syytä.