työaikasta

Työaikasta tarkoittaa aikaa, jonka työntekijä on työnantajan käytettävissä ja valmiina suorittamaan työtä. Suomessa työaikaa säädellään pääasiassa lainsäädännön sekä työehtosopimusten kautta. Pääasiallinen sääntely tapahtuu työaikalain avulla, ja lisäksi sovelletaan työsopimuslakia sekä mahdollisia erityisiä toimialakohtaisia sopimuksia. Työaikaan vaikuttavat muun muassa normaali työaika, ylityö, lepo- ja taukoajat sekä mahdolliset yö- ja vuorotyön järjestelyt, joista säädetään erikseen.

Normaali työaika tarkoittaa yleisesti työntekijälle sovittua säännöllistä työaikaa. Usein normaali työaika on esimerkiksi 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, mutta työnantajan ja työntekijän välinen sopimus tai työehtosopimus voi sallia aikavälin keskimääräisen kertymän tietyn ajanjakson aikana. Ylityö on työaikaa, joka ylittää tämän sovitun tai lainsäädännön rajan. Ylityöstä maksetaan yleensä erityistä korvausta tai annetaan vapaa-aikaa, ja sen määräytyminen tapahtuu sekä lainsäädännön että sopimusten kautta.

Lepo- ja taukoajat sekä yö- ja vuorotyön säännöt ovat tärkeä osa työaikaa, ja niillä pyritään turvaamaan työntekijän terveys sekä hyvinvointi. Joustava työaika sekä etä- ja hybridityö ovat yleistyneet tavoilla, joilla pyritään paremmin sovittamaan työ- ja yksityiselämä yhteen, kunhan sovellettavat lait ja sopimukset täyttyvät.

Työaikaan liittyvät periaatteet koskevat palkansaajia ja toimivat sekä työnantajan velvoitteina että työntekijän oikeuksina. Tarkemmat säännöt vaihtelevat sektoreittain ja sopimuksittain.