päätelmäkyky

Päätelmäkyky tarkoittaa henkilön kykyä tehdä loogisia johtopäätöksiä uuden tiedon perusteella sekä yhdistellä tietoja, ratkaista ongelmia ja käyttää abstraktia ajattelua. Se kattaa useita kognitiivisia prosesseja, kuten deduktiivisen ja induktiivisen päättelyn, analyyttisen päättelyn sekä yleisen ongelmanratkaisukyvyn. Päätelmäkykyä voidaan pitää yhtenä osatekijänä laajemmasta älykkyyskaavasta, ja siihen liittyy sekä prosessuaalisia että sisällöllisiä osa-alueita, kuten visuo-spatiaalinen päättely, kieli- ja numeeriset kyvyt sekä työmuistiin liittyvät suoritukset.

Päätelmäkyky kehittyy ja muuttuu yksilöllisesti elämän aikana. Perimällä sekä ympäristöllä on merkittävä rooli: koulutus, harjoittelu ja monipuolinen kognitiivinen stimulaatio voivat vahvistaa päättelytaitoja, kun taas terveys ja hyvinvointi vaikuttavat kykyyn käyttää niitä tehokkaasti. Ikääntyessä joissain kognitiivisissa tehtävissä voi ilmetä heikkenemistä, mutta osa päättelykyvyn osa-alueista säilyy elämän loppuun asti.

Päätelmäkykyä arvioidaan erilaisilla kognitiivisilla testeillä. Käytännössä mittaukset voivat sisältää matriisitehtäviä tai muita taskukohtaisia pulmia, jotka mittaavat abstraktia, visuaalista ja loogista päättelyä sekä työmuistin ja yleisen ongelmanratkaisukyvyn osa-alueita. Arvioinneissa on otettava huomioon kulttuuriset tekijät, motivaatio ja testitulosten kontekstuaalisuus.

Päätelmäkyky on keskeinen taidon liittäjä sekä koulutuksellisissa että ammatillisissa valmennuksissa, ja sen kehittäminen liittyy sekä opetusstrategioihin että elinikäiseen oppimiseen.