Projektin organisaatiorakenteet voidaan luokitella tyypillisesti toiminnallisiksi, matriisi- ja projektipohjaisiksi sekä näiden hybridiksi. Toiminnallisessa rakenteessa projektin resurssit ovat alueellisten tai toiminnallisten yksiköiden sisällä; projektipäällikön auktoriteetti on rajallinen. Matriisiorganisaatiossa valtuudet jakautuvat toimihenkilöiden ja projektipäällikön kesken, mikä voi lisätä yhteistyön tarvetta ja konfliktien riskiä. Projektipohjaisessa rakenteessa projektin johto ja tiimit ovat organisaation keskiö, ja resursseille annetaan suora tuki projektille. Hybridissä yhdistetään elementtejä useammasta rakenteesta.
Projektin elinkaari koostuu aloituksesta, suunnittelusta, toteutuksesta, seurannasta ja päättämisestä. Aloitusvaiheessa määritellään tavoitteet, laajuus ja sidosryhmät; suunnittelussa laaditaan aikataulu, budjetti, riskikirjanpito sekä laadunvarmistusmenetelmät; toteutuksessa rakennetaan lopullinen tuote tai palvelu; seurannassa mitataan edistymistä ja hallitaan muutoksia, ja päättämisessä vapautetaan resursseja sekä dokumentoidaan opitut asiat.
Keskeisiä rooleja ovat projektipäällikkö, sponsor, ohjausryhmä, projektitiimi ja sidosryhmät. Projektipäällikkö vastaa tavoitteiden saavuttamisesta, aikataulusta, resursseista sekä riskien hallinnasta; sponsorin tehtävänä on toimia projektin poliittisena ja taloudellisena tukijana; ohjausryhmä antaa ohjausta ja hyväksyntää tärkeille päätöksille; tiimi tuottaa työtehtävät; sidosryhmät voivat vaikuttaa vaatimuksiin ja hyväksyntöihin.
Projektiorganisaation etuja ovat selkeä vastuunjako, kohdennettu tavoitteiden saavuttaminen, parempi aikataulutus ja budjetinhallinta sekä mahdollisuus kohdentaa resursseja. Haasteita ovat ristiriidat toiminnallisten ja projektipäällikön välillä, resurssien saatavuuden epävarmuus, laajuuden hallinta sekä muutosjohtaminen ja koordinointi useiden sidosryhmien kanssa. Tyypillisiä sovelluskohteita ovat tekninen kehittäminen, ohjelmistoprojektit, rakennus- ja infrastruktuurihankkeet sekä suurten muutoshankkeiden läpivienti.