postisiirtymämetalleilla

Postisiirtymämetallit ovat alkuaineita, jotka löytyvät jaksollisen järjestelmän ryhmistä 13–16, mutta eivät sisällä siirtymämetalleja tai niitä edeltäviä alkuaineita. Ne sijaitsevat jaksollisen järjestelmän metallien ja epämetallien välisellä diagonaalisella vyöhykkeellä. Tyypillisesti nämä alkuaineet ovat pehmeämpiä ja matalampien sulamispisteiden omaavia kuin siirtymämetallit, ja niillä on usein useampia hapetusasteita.

Ryhmä 13 sisältää boorin (metalloidi), alumiinin, galliumin, indiumin ja talliumin. Alumiini on yleisin ja taloudellisesti merkittävin postisiirtymämetalli, jota käytetään laajalti esimerkiksi lentokoneiden rakentamisessa ja pakkauksissa. Galliumia ja indiumia hyödynnetään elektroniikassa, kuten LED-valoissa ja transistoreissa. Tallium on harvinaisempi ja myrkyllisempi.

Ryhmä 14 sisältää hiilen (epämetalli), piin, germaniumin, tinan ja lyijyn. Pii ja germanium ovat puolijohteita, jotka ovat elektroniikkateollisuuden perusta. Tinaa käytetään juotteena ja pinnoitteena, kun taas lyijyä on aiemmin käytetty laajasti akuissa ja maaleissa, mutta sen myrkyllisyyden vuoksi käyttöä on rajoitettu.

Ryhmä 15 sisältää typpeä ja fosforia (kaasumaisia tai kiinteitä epämetalleja), arseenia ja antimonia (metalloidit) sekä vismuttia (metalli). Arseenia ja antimonia on käytetty historiallisesti myrkkyinä ja metalliseoksissa. Vismutti on vähemmän myrkyllinen ja sitä käytetään esimerkiksi lääkkeissä ja palosulakkeissa.

Ryhmä 16 sisältää happea, rikkiä, seleeniä ja telluuria (epämetalleja tai metalloideja) sekä poloniumia (radioaktiivinen metalli). Näillä alkuaineilla on monenlaisia käyttökohteita, kuten teollisuudessa, lääketieteessä ja puolijohdeteknologiassa. Postisiirtymämetallien monipuolisuus tekee niistä keskeisiä monilla tieteen ja teollisuuden aloilla.