Postisiirtymämetallien

Postisiirtymämetallit ovat joukko alkuaineita, jotka sijaitsevat jaksollisessa järjestelmässä siirtymämetallien jälkeen. Ne sisältävät alkuaineita ryhmistä 13, 14, 15 ja 16, jotka ovat siirtymämetallien ryhmien oikealla puolella ja metallien ja epämetallien rajapinnassa. Yleensä postisiirtymämetalleiksi luokitellaan alkuaineet, jotka ovat metallisia, mutta joilla on joitain epämetallisia ominaisuuksia. Tämä ryhmä sisältää alkuaineita kuten alumiini, gallium, indium, tina, tallium, lyijy ja vismutti.

Nämä alkuaineet eroavat siirtymämetalleista siten, että niiden d-orbitaalit ovat täysin täynnä tai ne eivät osallistu sidosten muodostukseen samalla tavalla. Postisiirtymämetalleilla on usein korkeampi sähkönegatiivisuus ja ne muodostavat ioniyhdisteitä helpommin kuin siirtymämetallit. Ne voivat kuitenkin myös muodostaa kovalenttisia sidoksia. Niiden reaktiivisuus vaihtelee suuresti. Esimerkiksi alumiini on reaktiivinen, kun taas lyijy on vähemmän reaktiivinen.

Postisiirtymämetalleilla on monia tärkeitä käyttökohteita teollisuudessa. Alumiinia käytetään laajalti lentokoneiden rakentamisessa, pakkauksissa ja rakennusmateriaaleissa sen keveyden ja lujuuden vuoksi. Tinaa käytetään juotoksissa ja pinnoitteissa, ja lyijyä on perinteisesti käytetty akuissa ja säteilysuojauksessa, vaikka sen myrkyllisyyden vuoksi käyttöä rajoitetaan. Vismutti on tärkeä komponentti matalassa sulamispisteessä olevissa seoksissa ja lääkeaineissa.