Postisiirtymämetallit

Postisiirtymämetallit viittaavat alkuaineisiin, jotka sijaitsevat jaksollisen järjestelmän ryhmissä 13–16, mutta eivät sisällä alkuaineita ryhmistä 1–2 (alkalimetallit ja maa-alkalimetallit) eivätkä siirtymämetalleja. Nämä alkuaineet ovat tyypillisesti vähemmän reaktiivisia kuin alkalimetallit, mutta niillä on usein puolijohdeominaisuuksia. Esimerkkejä postisiirtymämetalleista ovat alumiini, gallium, indium, tina, lyijy ja vismuttti.

Nämä metallit esiintyvät luonnossa eri malmeissa ja mineraaleissa. Niiden kemialliset ominaisuudet vaihtelevat merkittävästi. Esimerkiksi alumiini on erittäin reaktiivinen ja muodostaa helposti oksideja, kun taas lyijy on suhteellisen passiivinen. Monet postisiirtymämetalleista ovat tärkeitä teollisuudessa. Alumiinia käytetään laajasti rakentamisessa, kuljetuksessa ja pakkauksissa sen keveyden ja lujuuden vuoksi. Tinaa käytetään juotteen valmistuksessa ja pinnoitteissa. Lyijyä on aiemmin käytetty akuissa ja maalipigmenteissä, mutta sen myrkyllisyyden vuoksi käyttöä on rajoitettu.

Postisiirtymämetallien puolijohdeominaisuudet tekevät niistä olennaisia elektroniikkateollisuudelle. Galliumia ja indiumia käytetään yhdistelmänä muiden alkuaineiden kanssa puolijohdemateriaaleissa, kuten galliumarsenidissa (GaAs), jota käytetään transistoreissa ja valodiodissa. Yhdisteenä vismuttia käytetään lääkkeissä ja palonsuojakemikaaleissa. Postisiirtymämetallien tutkimus jatkuu uusien sovellusten ja materiaalien kehittämiseksi.