metalloidit

Metalloidit ovat alkuaineita, joiden ominaisuudet ovat metallien ja ei-metallien välistä. Ne ovat usein kiiltäviä, mutta hauraampia kuin monet metallit, ja niillä on puolijohtava sähkönjohtokyky. Ne voivat muodostaa sekä kovalenttisia että ionisia sidoksia, ja niiden oksidit voivat olla sekä happamia että emäksisiä riippuen yhdisteestä. Metalloidit sijaitsevat usein jaksollisessa järjestelmässä metallien ja ei-metallien rajalla, mikä heijastuu niiden monipuolisiin kemiallisiin ominaisuuksiin.

Yleisimmät metalloideiksi katsottavat alkuaineet ovat boron (B), pii (Si), germanium (Ge), arseeni (As), antimon (Sb), telluuri (Te) ja polonium (Po). Luokitus vaihtelee, ja joissain lähteissä mukaan voidaan lisätä astatiini (At) tai joidenkin kriteerien mukaan jommankumman ryhmän ulkopuolelta jätettäisiin pois.

Sijainti jaksollisessa järjestelmässä: metallit ja ei-metallit ovat usein eron rajoilla, ja metalloideja sijoittuu tyypillisesti jalokaarten ja ei-metallien välisten lohkojen risteysalueelle, lähelle puolijohdealuetta. Niiden ominaisuudet voivat olla sekä metallin että ei-metallin suuntaan, mikä tekee niiden käytöstä monipuolista.

Käyttökohteet: pi (Si) on nykyaikaisen elektroniikan ja aurinkokennojen perusta, ja germaniumia on käytetty historiallisesti sekä joissain nykyaikaisissa korkean suorituskyvyn sovelluksissa. Boron lisätään dopauksessa piissä sekä lasi- ja keramiikkatuotteisiin. Telluriumin ja antimonin yhdisteet ovat tärkeitä termoelettrisessä teknologiassa ja joissain optoelektroniikan sovelluksissa. Metalloideja käytetään myös erilaisissa seoksissa ja materiaaleissa, joissa hyödynnetään niiden keskustelevia ominaisuuksia.