polymyosiitti

Polymyosiitti on harvinainen autoimmuuninen tulehduksellinen lihassairaus, jossa vaurioituu pääasiassa luustolihakset. Oireena on symmetrisesti ilmenevä proximalinen lihasheikkous, joka vaikeuttaa esimerkiksi tuolilta nousemista, portaissa kiipeämistä ja arkipäivän toimintoja. Yleisempää on väsymys, ja osa potilaista kokee nielemisvaikeuksia (dysfagia).

Taustatekijä ja patogeneesi: polymyosiitti on autoimmuunisairaus, jossa lihassäikeisiin kohdistuva tulehdus johtaa lihasvaurioon. Tulehdus kohdistuu lihasfaskeihin T-lymfosyyttien välittäminä. Veressä voi esiintyä kohonneita lihasentsyymien arvoja (esim. CK). Vasta-aineet voivat olla positiivisia; yleisimpiä ovat anti-Jo-1 (antisyntetaasivasta-aine) ja anti-SRP, jotka voivat liittyä erityisiin oireyhtymiin.

Diagnoosi: diagnoosi muodostuu yhdistelmästä kliinistä kuvaa, kohonneita lihasentsyymejä veressä sekä elektrofysiologisista tutkimuksista ja lihasbiopsiasta. Elektromyografia voi osoittaa myopatiaa ja lihasbiopsia endomysiaalista tulehdusta sekä lihasrakenteen vaurioita. MRI voi hyödyntyä tulehdusalueiden osoittamiseen. Erottelua tehdään muun muassa dermatomyosiitista.

Hoito: ensisijainen hoito on kortikosteroidihoito (esim. prednisoni) lihasheikkouden nopeaksi hallitsemiseksi. Yleensä tarvitaan myös immunosuppressiivisia lääkkeitä, kuten metotreksaatia, azatiopriinia tai mykofenolaatia. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää IVIG-hoitoa. Keskeistä on säännöllinen liikunta ja fysioterapia.

Ennuste ja seuranta: vastetta hoitoon on usein hyvä, mutta sairaus voi olla pitkäkestoinen ja uusiutua. Maligniteetin mahdollinen yhteys altistaa potilaan tutkimuksille: seulonta tehdään diagnoosin yhteydessä ja tarvittaessa myös myöhemmin. Seuranta keskittyy lihasvoiman, toimintakyvyn sekä laboratoriokokeiden seuraamiseen ja hoitoon liittyvien haittavaikutusten hallintaan.