Erottelua

Erottelu on prosessi, jossa sekoitettu ainejoukko jaetaan erillisiin komponentteihin niiden fyysisten tai kemiallisten ominaisuuksien perusteella. Erottelua voidaan toteuttaa ilman kemiallista muutosta (fysikaalinen erottelu) tai kemiallisen reaktion avulla (kemiallinen erottelu). Erottelun tavoitteina ovat erillisten aineiden puhdistaminen, epäpuhtauksien poisto sekä tuotteiden valmistaminen tai käsittely.

Fysikaaliset erottelumenetelmät perustuvat eroihin kuten tiheys, liukoisuus, haihtuvuus sekä molekyylien affiniteetti. Näitä ovat suodatus, uuttaminen liuottimella, tislaus, haihdutus, kiteytys, sentrifugointi, magnettinen erottelu sekä kellutus (flotaatio). Kromatografia on esimerkki erottelumenetelmästä, jossa komponentit erotetaan niiden liikkumis- ja kiinnittymisen erojen perusteella. Kemialliset erottelumenetelmät käyttävät selektiivisiä reaktioita tai reagenteja, jolloin yksi komponentti muunnetaan erottuvaksi aineeksi tai saostuu.

Erottelua hyödynnetään laajasti monilla aloilla: metallien rikastuksessa malmeista, veden- ja jäteveden puhdistuksessa, kierrätyksessä sekä laboratorioissa yhdisteiden erottelussa ja analyysissä. Kotitalouksissa erottelua ovat esimerkiksi kahvin tai teen valmistuksen suodatus sekä veden puhdistukseen käytettävät suodatinratkaisut. Erottelun tehokkuuteen vaikuttavat ainesosien ominaisuudet sekä prosessin valinta ja olosuhteet kuten lämpötila, paine ja liuottimen laatu.