liukoisuus

Liukoisuus on aineen kyky liueta toiseen aineeseen muodostaen tasaisen ratkaisu tiettyyn lämpötilaan. Se kuvaa käytännössä suurinta määrää liuennettavaa ainetta, kun liuos on tasapainossa. Liukoisuutta mitataan sekä kiinteän aineen liukenemisena että kaasun liukenemisena nesteeseen, ja se riippuu usein sekä liuottimesta että liuottimen olosuhteista.

Liukoisuus on voimakkaasti riippuvainen lämpötilasta ja paineesta. Kiinteät aineet yleisesti liukenevat suurempina määriä lämpötilan noustessa. Kaasujen liukoisuus nestettä kohden kasvaa paineen lisäämisen myötä, mutta pienenee yleensä lämpötilan nousemisen myötä. Liukoisuus voidaan ilmentää eri yksiköissä, kuten molaarisena liuenneisuutena (mol/L) tai massana (g/100 mL). Sparingly soluble subsystems voidaan kuvata liukoisuustuotteella Ksp, joka kuvaa tasapainon, jossa muodostuu liukenemisen rajakin.

Liuottimen ominaisuudet, kuten polarity, kyky muodostaa vetosidoksia sekä pH, vaikuttavat ratkaisuun. Myös yhteinen ionivaikutus (common ion effect) ja kompleksin muodostuminen voivat lisätä tai vähentää liukoisuutta. Lämpötila ja paine voivat muuttaa liukenemisen tasapainoa merkittävästi.

Mittaukset perustuvat usein tasapainotilanteen määrittämiseen gravimetrisesti, titrauksella tai spektroskooppisilla menetelmillä. Esimerkkejä ovat NaCl:n runsas liukeneisuus veteen ja CaSO4:n verraten vähäinen liukoisuus. Kaasun liukoisuutta mallinnetaan paineen ja lämpötilan funktiona, esimerkiksi hiilidioksidin liuennuttaosuus riippuu näistä tekijöistä.

Liukoisuus on keskeinen käsite kemian, farmasian, ympäristötieteen ja teollisuuden sovelluksissa. Se määrää ratkaisu-uosien koostumuksen, lääkkeiden annostelun sekä veden- ja jätehuollon prosessit. Se eroaa yleisemmästä sekoittumisesta, joka koskee nesteiden kykyä sekoittua toisiinsa kokonaan.