ympäristötieteen

Ympäristötieteen ala on monitieteinen tutkimusala, joka tutkii ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksia sekä ympäristön tilaa ja muutoksia. Se yhdistää luonnontieteet, maantieteen, geoinformatiikan, kemian ja ekologian sekä yhteiskuntatieteet, talouden ja politiikan. Tavoitteena on ymmärtää ekologisia prosesseja ja ekosysteemi‑palveluiden toimintaa sekä laatia keinoja ympäristön tilan parantamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi.

Tutkimusaiheita ovat muun muassa ilmasto- ja ilmanlaatu, vesistöjen ja maaperän kiertotalous, luonnon monimuotoisuus sekä ekosysteemipalvelut, maankäyttö ja energiatalous sekä saasteet ja jätehuolto. Menetelmät kattavat kenttä- ja laboratoriotyön, kokeelliset ja laskennalliset mallit, tilastotieteen sekä kaukokartoituksen ja GIS‑menetelmät.

Sovellukset sisältävät ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA), riskinarvioinnin, monitoroinnin sekä kestävän kehityksen strategisen suunnittelun ja ympäristöpolitiikan sekä luonnonvarojen hallinnan tukemisen. Ympäristötieteen tutkimus ja osaaminen ovat keskeisiä ilmastonmuutoksen hillinnässä, sopeutumisessa, ympäristönsuojelussa ja kestävässä luonnonvarojen hallinnassa.

Koulutus ja ura Suomessa ympäristötieteen ohjelmat tarjotaan sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa. Opinnoissa yhdistyvät luonnontieteelliset ja yhteiskunnalliset näkökulmat, ja tyypillisiä tutkintovaiheita ovat kandidaatti, maisteri ja tohtori. Valmistuneet työskentelevät tutkimuslaitoksissa, kunnallisessa hallinnossa, yksityisellä sektorilla sekä järjestöissä.

Historia- mukaan ympäristötieteen juuret ovat 1900-luvun puolivälissä, jolloin ympäristöongelmat ja kestävä kehitys alkoivat nousta tieteelliseen ja poliittiseen keskusteluun. Nykyisin ala kattaa sekä perus- että soveltavan tutkimuksen.