uuttaminen

Uuttaminen on fysikaalinen tai kemiallinen prosessi, jossa liuottimen avulla erotetaan kiinteästä materiaalista liuenneita aineita tai kahden nesteen välillä siirretään haluttuja komponentteja. Se on yleinen termi sekä laboratoriossa että teollisuudessa ja kattaa sekä solid-liquid-uuttamisen (kiinteä kiertävän liuottimen avulla) että liquid-liquid-uuttamisen ( kahden toisiinsa sekoittuvan nesteen välinen erottelu).

Periaatteessa uuttaminen perustuu aineiden liukenemiseen liuottimeen, joka jakautuu kahteen faasiin. Aineiden siirtyminen ja lopullinen runsaus riippuvat liuottimen ja uuttamattoman materiaalin polaarisuudesta, lämpötilasta, paineesta sekä aikaa. Yleinen mittari on jakaumaporrastus tai jakauma-kertoimet, jotka kuvaavat kuinka suuri osa aineesta siirtyy liuottimeen.

Yleisimmät uuttamismenetelmät ovat: maceration (hauduttaminen), jossa materiaali kastaantuu liuottimeen pitkiä aikoja; Soxhlet-uuttaminen, jossa kiertävä kierto ja jatkuva haihdutus mahdollistavat jatkuvan uuttamisen useiden tuntien ajan; perkolaatio ja infuusio, joissa liuottimen kiertäminen ja kosketusmateriaalin kanssa tehostavat erottelua. Modernina vaihtoehtona käytetään myös superkriittistä CO2 -uuttamista, joka korvaa usein orgaanisia liuottimia.

Sovellukset ulottuvat farmasiasta ja elintarviketeollisuudesta kasviuutteisiin, eteerisiin öljyihin ja kofeiinin erottamiseen kahvista sekä teestä. Uuttamista pyritään optimoimaan oikean liuottimen valinnalla, lämpötilalla, ajalla ja tilavuus-suhteilla sekä huomioimaan turvallisuus-, ympäristö- ja laatuvaatimukset. Vaihtoehdot kuten volatile solvents -valmistelut sekä ympäristöystävälliset liuottimet ovat yleistymässä.