perusmetalleihin

Perusmetallit ovat metallien ryhmä, jota käytetään kaupallisessa ja teollisessa kontekstissa erottamaan jalometallit ja muut epätaloudelliset metallit. Ne ovat yleisesti maankuoresta runsaasti saatavilla olevia ja suhteellisen edullisia sekä helposti muokattavia. Toisin kuin jalometallit, perusmetallit voivat reagoida helpommin ja niiden arvo määräytyy suurimmaksi osin teollisen kysynnän ja tuotantokustannusten mukaan. Luokitus on käytännön eikä puhdas kemiallinen, ja se voi vaihdella toimialasta riippuen.

Esimerkkejä perusmetalleista ovat kupari (Cu), sinkki (Zn), lyijy (Pb), nikkeli (Ni), tina (Sn) sekä rakennusteollisuudessa keskeisesti käytetyt rauta (Fe) ja alumiini (Al). Näitä metalleja hyödynnetään laajalti: kuparia käytetään sähköjohtimissa ja elektroniikassa; sinkkiä korroosionkestävien pinnoitteiden ja galvanoidun materiaalin valmistukseen; tinaa pakkauksiin sekä erilaisten seosten valmistukseen; rautaa ja terästä rakentamisessa sekä kuljetuksissa; alumiinia kevyisiin rakenteisiin ja pakkauksiin. Perusmetalleista valmistetut seokset, kuten teräkset, muodostavat suurimman osan teollisuuden materiaaleista.

Tuotanto on globaalia, ja painopisteet vaihtelevat metallin mukaan. Esimerkiksi kuparia tuottavat suurimmat maat ovat Chile ja Peru; sinkkiä Kiina ja Peru; nikkeli Kanadassa ja Indonesiassa; tina Indonesian markkinoilla; alumiinia suurimmat tuotantomaat ovat Australia ja Kiina; rautaa tuotetaan laajasti ympäri maailmaa. Tuotantoprosessit kattavat rikastamisen, sulatuksen ja jalostuksen sekä kierrätyksen.

Kierrätys on tärkeä osa perusmetallien kiertotaloutta: suurin osa näistä metalleista voidaan palauttaa ja käyttää uudelleen, mikä vähentää energiankulutusta ja ympäristövaikutuksia sekä vähentää riippuvuutta primaarintuotannosta. Tämä koskee erityisesti rautaa, alumiinia, kuparia ja sinkkiä.