perintöainesta

Perintöainesta tarkoitetaan biologista materiaalia, joka kantaa eliön perinnöllisen informaation. Yleisimmin sillä viitataan deoksiribonukleiinihappoon (DNA), joka useimpien organismien perinnöllinen koodi. Joissakin viruksissa perintöaineksena toimii ribonukleiinihappo (RNA). Perintöaines sijaitsee soluissa pääasiassa tumassa, mutta myös soluorganellien kuten mitokondrioiden ja kasveilla viherhiukkasten DNA:ta tavataan erikseen.

DNA koostuu kahdesta toisiinsa kietoutuneesta nukleotidijuosteesta ja muodostaa kaksoiskierteen. RNA on yleensä yksijuosteinen. Emäkset DNA:ssa ovat A–T ja C–G, RNA:ssa A–U ja C–G. Geenit ovat perintöaineksen toiminnallisia alueita, jotka koodaavat proteiinien tai muiden RNA-molekyylien tuotantoa. Koko perintöaines yhdessä säätelyalueineen muodostaa genomin.

Periytyminen tapahtuu solujen jakautuessa: mitoosissa perintöaines kopioituu tasan, meioosissa kromosomeja uudelleenjärjestyy ja siirtyy sukusoluihin. Sukusolujen yhdistyessä uuteen yksilöön perintöaines siirtyy vanhemmilta. Muita periytymismekanismeja on, esimerkiksi mitokondrioiden DNA periytyy yleensä äidiltä. Mutaatiot ja geenien säätelyalueiden variaatiot tuottavat perinnöllistä vaihtelua, joka vaikuttaa yksilön ominaisuuksiin ja tautiriskiin.

Nykytekniikassa perintöainesta tutkitaan genomin sekvensoinnilla, genomisella analytiikalla jageenieditoinnilla kuten CRISPR-Cas9. Perintöaineksen tutkimus on keskeistä biologiassa, lääketieteessä ja evoluution tutkimuksessa, ja siihen liittyy eettisiä sekä oikeudellisia kysymyksiä.