oftalmoskooppiin

Oftalmoskooppi on silmälääketieteessä käytetty instrumentti, jolla tarkastellaan silmän sisäosia, erityisesti verkkokalvoa, näköhermon päätekohtaa ja verisuonistoa. Tutkimuksella voidaan havaita sekä yleisiä että silmäsairauksien merkkejä, kuten diabeteksen aiheuttamia verkkokalvon muutoksia, glaukoomaan liittyviä näköhermon vaurioita sekä verkkokalvon irtaumia.

Suora oftalmoskooppi (direct ophthalmoscope) on kädessä pidettävä laite, jonka kautta tutkija katsoo potilaan silmään pienestä katseluaukosta. Valonlähde ja optiikka ovat laitteessa edessä, ja katsominen tapahtuu suoraan pupillin läpi. Suora oftalmoskooppi tarjoaa korkean suurennuksen mutta pienen näkökentän, ja se toimii sekä laajentuneiden että luonnollisten pupillien kanssa; laajentaminen parantaa näkyvyyttä.

Episkooppi eli episkooppi (indirect ophthalmoscope) käyttää päähän kiinnitettävää valonlähdettä sekä potilaan tai tutkijan hallitsemaa kondensoiva linssiä, yleensä noin 20 dioptria. Tutkimuksessa havaittu kuva on käänteinen, mutta näkökenttä on laajempi kuin suorassa näkymässä. Episkooppi mahdollistaa paremman näköetäisyyden ja etenkin laajan näkymän fent kaltaisille keskimmäisille ja peräisimille verkkokalvon alueille.

Historia: Oftalmoskoopin kehitti Hermann von Helmholtz vuonna 1851. Sen jälkeen menetelmät ovat kehittyneet ja laitteet ovat kehittyneet pienikokoisemmiksi, kirkkaammiksi ja mahdollistaneet laajan näön sekä ambulantti- että erikoislääkärikäytöt.

Käyttö ja tekniikka: Tutkijat käyttävät oftalmoskooppia pääsääntöisesti pupillin laajentamiseen ja hyvään valaistukseen. Laite soveltuu sekä perus- että erikoistutkimuksiin, ja sitä käytetään muun muassa näköneron ja verkkokalvon sairauksien diagnosointiin sekä sairaustilojen seurannassa. Turvallisuuteen kiinnitetään huomiota esimerkiksi valon määrään ja potilaan mukavuuteen.