verkkokalvoa

Verkkokalvo on silmän sisäkalvo, joka vastaa näköaistumuksesta. Se sijaitsee silmän takaosassa ja muodostaa vuorauksen retinaalisen (verkkokalvoisen) kerroksen lasimaisen humorin sisällä sekä choroidin päällä. Verkkokalvon päätehtävä on muuntaa silmään saapuva valo sähköisiksi signaaleiksi, jotka aivot tulkitsevat kuviksi.

Verkkokalvossa on kaksi päätyyppiä fotoreseptoreita: sauvat ja tapit. Sauvat toimivat hyvin hämärässä ja antavat mustavalkoisen näön sekä suuren herkkyyden pienessä valaistuksessa. Tapit vastaavat väreille ja yksityiskohdille, ja niiden tiheys on suurimmillaan fovea centralis -alueella, joka vastaa kuvan terävintä osaa. Valo vaikuttaa fotoreseptoreihin photopigmenttien kautta (rodopsiini sauvoissa ja tappeihin liittyvät opsiinit). Vapautuneet signaalit siirtyvät seuraavaksi bipolar- ja ganglio-solujen kautta näköhermoon (n. opticus), joka vie impulssit aivoihin.

Verkkokalvon verenkierto jakautuu kahteen osaan: sisäinen verenkierto ruokkia verkkokalvon sisäkerroksia keskushermoston verenkierron haaroista, kun taas ulkoinen verenkierto choroidista (choriocapillaris) ravitsee ulompia osia. Verkkokalvon tuki koostuu pigmentoituneesta epiteelistä, joka ylläpitää fotoreseptoreita ja poistaa vanhoja solulima- ja valoparteita.

Sairaudet ja tila, jotka voivat vaikuttaa verkkokalvoon, ovat muun muassa verkkokalvon irtoaminen, diabeettinen retinopatia, ikärappeuma sekä perinnölliset tilat kuten retinitis pigmentosa. Näiden tilojen varhainen havaitseminen on tärkeää näön säilyttämiseksi.