näköetäisyyden

Näköetäisyyden käsite kuvaa suurinta etäisyyttä, jolla ihminen normaalin näön omaava voi havaita ja tunnistaa tavallisesti määritellyn kohteen tietyissä valaistus- ja sääoloissa. Tämän etäisyyden arvoon vaikuttavat useat tekijät, kuten sumu, pilvisyys, sade ja ilmansaasteet, jotka heikentävät kontrastia sekä lisäävät ilmamassojen hajua. Myös valaistusolosuhteet, kuten päivänvalo tai hämärä, sekä havaitsijan näöntarkkuus vaikuttavat. Kontrastiset ja suuret kohteet voivat havaita pidemmältä kuin pienet tai samanväriset.

Mittaaminen ja käyttötarkoitukset vaihtelevat kontekstin mukaan. Meteorologiassa näköetäisyyttä käytetään sääraporteissa ja sääennusteissa sekä ilmailussa että meriliikenteessä, jossa se voi määrittää turvallisuustoimenpiteitä sekä reittien valintaa. Käytännössä mittaaminen voi perustua sekä subjektiivisiin havaintoihin että standardoituihin mittausmenetelmiin, joissa määritellyn kokoisen ja kontrastisen kohteen havaitsemisen etäisyys arvioidaan ympäristön mukaan.

Käytännön merkitys on erityisen keskeinen liikenteessä ja turvallisuudessa. Matkustajaliikenteessä sekä aloilla, joissa näkyvyys vaikuttaa nopeuden, reittivalinnan ja ohjausmenetelmien päätöksiin, näköetäisyyden tilaa seurataan ja raportoidaan säännöllisesti. Näköetäisyyden arvo ei ole täysin objektiivinen mitta, vaan riippuu sekä ympäristön että havainnon olosuhteista, minkä vuoksi se esitetään usein alue- ja tilanteisina arvoina.