näkyvyys

Näkyvyys on kyky havaita ja erottaa kohteita ympäristössään. Se kattaa sekä aistinvaraisen näön että sensoriperustaiset menetelmät, kuten kamerat ja muut mittauslaitteet, ja se liittyy usein siihen, miten etäisyydellä olevat kohteet erottuvat valaistuksesta, sääolosuhteista sekä esteistä johtuen. Näkyvyyden määrittäminen voi koskea sekä ihmisen havaintokykyä että järjestelmien tarjoamaa havaittavuutta.

Meteorologinen näkövyys kuvaa sitä etäisyyttä, jolla kohteen tai erityisen havaittavan yksityiskohdan pystyy erottamaan ympäristöstä. Yleiskäyttöinen mittayksikkö on metri tai kilometri. Erilaiset sääilmiöt, kuten sumu, pilvet, sade, pöly tai savusumu, voivat heikentää näkökyvyyttä merkittävästi. Näkyvyyden arviot voivat pohjautua sekä havainnointiin että mittauslaitteisiin kuten transmissometreihin ja MOR- (meteorologinen optinen matka) mittauksiin.

Käytännön merkitys on erityisen suuri liikenteessä ja turvallisuudessa. Liikenteessä heikentynyt näkökyky pidentää jarrutus- ja reaktioaikoja, vaikuttaa nopeudenvalintaan ja liikennemerkkien havaitsemiseen. Ilmailussa ja merenkulussa näkyvyydellä on sääntelyn ja operatiivisen toiminnan kannalta keskeistä roolia, ja minimitarpeet määrittävät käytännön toimintakyvyn sään vaihtuessa.

Muita konteksteja ovat tekniset ja visuaaliset alat, kuten tietotekniikka ja tietovisualisointi. Graafisessa suunnittelussa sekä ohjelmistoissa näkyvyys liittyy siihen, miten helposti käyttäjä näkee ja ymmärtää kaukaa tai monimutkaisesta datasta oleellisen, sekä miten eri elementtien esittämisjärjestys ja kontrasti parantavat luettavuutta. Näkyvyyden käsittelyt vaihtelevat kontekstin mukaan, mutta tavoite on usein sama: oikea-aikainen, luotettava havainnointi ja erottuminen.